Iäkäs kuvitustaiteilija Daniele Mallarico saapuu fyysisesti ja henkisesti huonokuntoisena Napoliin muutamaksi päiväksi. Hänen matemaatikkotyttärensä ja -vävynsä ovat lähdössä konferenssiin, ja 4-vuotias Mario tarvitsee välttämättä kaitsijaa, vaikka ikäisekseen uskomattoman pystyvä ja omatoiminen onkin. Daniele ei ole moneen vuoteen nähnyt lasta, eikä sen puoleen edes vieraillut vanhassa kotikaupungissaan lapsuudenkodissaan, jota tyttären perhe nykyään asuu.
Domenico Starnonen Kepponen kertoo siitä, kuinka vastentahtoinen vaari koettaa tulla toimeen aktiivisen pikkulapsen kanssa. Daniele on kuuluisa, mutta viime aikoina aika ja uudet ihmiset ovat alkaneet ajaa hänen ohitseen. Nyt hän tuskailee samalla toimeksiannon kanssa, joka saa hänet kyseenalaistamaan koko taiteilijankutsumuksensa. Vaikeudet Marion kanssa eivät ainakaan helpota työhön keskittymistä. Dramaattinen juonenkäänne muuttaa tarinan suorastaan hengenvaaralliseen suuntaan.
Kepponen on hyvä, tiivis romaani, joka lyhyessä mitassaan ehtii silti käsitellä monipuolisesti yhden perheen ihmissuhteita ja sopeutumista muuttuviin olosuhteisiin. Domenico Starnone löytää sävyjä vanhan sairaan miehen ja voimakastahtoisen lapsen keskinäisestä kipinöinnistä. Kirjan lopussa on ”liitteenä” Danielen työpäiväkirjoja ja luonnoksia toimeksiantoonsa liittyen. Kirja olisi ollut parempi ilman niitä. Näinkin se on oikein kelvollista älyllistä viihdettä muutamien tuntien tarpeisiin.