Kenraalin testamentti on kirja, jonka luin jo aikoinaan sen ilmestymisen jälkeen. Se löytyy omasta hyllystäni, sillä minusta jalkaväen kenraali Adolf Ehrnrooth oli niin mielenkiintoinen henkilö. Kaikessa jämäkkyydessään hänessä oli jotain herkkää ja sympaattista.
Nyt osui kohdalleni samaisesta kirjasta äänikirja ja miksi siihen tartuin, niin siksi että siinä lukijana toimi itse Adolf Ehrnrooth. Hän kuoli jo vuonna 2004 lähes 100-vuotiaana. Nyt oli mielenkiintoista palauttaa aikoinaan lukemani teksti kuuntelemalla.
Kenraalin testamentti on jämäkkää tekstiä siitä, miten Suomi kuuluu suomalaisille ja meidän tulee puolustaa omaa isänmaatamme. Aika lailla vahvaa isänmaallisuutta, sillä onhan hän ollut johtamassa taisteluita. Hän eritoten mainitsee sen, että sotaa ei hävitty. Jos olisi hävitty, meillä olisi kouluja käyty ihan eri kielellä.
Hän kertoo myös vähän perheestään ja lapsistaan. Vaimostaan aina hyvin kunnioittavaan sävyyn. Hänen vaimonsa tuli Tanskasta, olleensa siellä kuningattaren hovineiti. Niinpä Tanskan kuningatar kävi heillä joskus vierailulla. Kenraalin ”ohjeet” perheen hyvinvoinnista ja lasten kasvatuksesta ovat sitä luokkaa, että sitä jotenkin vain nyökyttelee samaan henkeen.
Kenraalin testamentti on kirjoitettu ”itse eletyn oikeudella” ja se on pitkä aika, koska kenraali oli tavannut kaikki Suomen presidentit ja kertoo myös heistä ja se taisikin olla mielenkiintoisin osio tässä kirjassa. Useaan kertaan hän mainitsee, ettei se ole mitään presidenttipeliä, kun valtion päämiestä valitaan. Onneksi hän ei ole ollut näkemässä nykymaailman presidenttien valintoja.
Kirja on tehty niin, että Marja-Liisa Lehtonen on merkinnyt sen muistiin Adolf Ehrnroothin haastattelujan pohjalta. Käsittääkseni kirja on luettu jo vuonna 1995 kasettiversiolle ja siitä sitten julkaistu vuonna 2004 cd:lle. Kenraalin sorahtava ärrä ja muuten sellainen puhetyyli, että sen mitä sanoo, on totta, on ihastuttavaa kuunneltavaa.
”Suomi on hyvä maa. Se on puolustamisen arvoinen. Ja sen ainoa puolustaja on Suomen kansa.” – Adolf Ehrnrooth