Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Kenraalin iltahuuto on kirja, jonka lukee vikkelään, sillä se on jaettu lyhyisiin kappaleisiin ja teksti on sellaista, että sitä pitäisi ymmärtää, vaikka ei olisi asioista jyvälläkään.
Gustav Hägglund kertoo suoraan kaiken sen, mitä on mieltä ja mistä, ja kertoo siinä samalla miksi ja millaisella elämänkokemuksella. Kenraalilla on aiheita ja tapahtumia, joista peilata ja mitä ottaa taustoiksi, kun sanoo sanottavansa. Ei kuitenkaan millään paatoksella, vaan hyvinkin asiallisesti ja niin järjellisesti. Välillä olin huomaavinani sen, että huumoriakin oli mausteena.
Kirja alkaa Jääkärien perinnöllä ja sillä, mikä oli isän perintö. Eteenpäin mennään kuin juna ja aiheina tulevat niin suhteet Venäjään, kuin sekin, pitäisikö meidän liittyä Natoon.
Ylipäätään johtaminen on yksi kirjan teemoista ja soisin monien esimiesasemassa olevien lukevan tämän kirjan, sillä niin on painavaa sanaa ihmisten johtamisesta.
Pidin kirjasta todella ja juuri sen takia, että siinä ei ole turhaa jaarittelua, vaan asiat on todella kerrottu niin, kuin ne ovat ja lukijana ei epäile, etteikö niin olisi. Toki voi olla niitä, jotka ovat tietävinään aina enemmän ja paremmin, mutta he voivatkin kirjoittaa sitten omat kirjansa.
Tämä on kuitenkin se viimeinen kirja, iltahuuto, joten kunnioitan sitä, asettelen kirjan hyllyyni ja saatan lukea sen vielä joskus uudestaan.
