Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Kun sain Kenraaliharjoituksen hyppysiini, aloitin sen saman tien, eikä siinä kauan nokka tuhissut, kun se oli luettu.
Aihe on parisuhde, jossa Jane ja Mikki seikkailevat. Aluksi kaikki vaikuttaa olevan ihan ok (niin kuin yleensä monessa suhteessa), vaan jo pian Mikki ehdottaa Janelle, että miten olisi parinvaihto. Janesta ajatus on pöyristyttävä, mutta hän suostuu siihen Mikin takia, koska ei halua menettää tätä.
Niin, aluksi Janesta haistaa sellaisen hiukan alistuvan asenteen, mutta kun matka jatkuu, Janesta kuoriutuu sellainen tyyppi, joka on niin ärsyttävä, että on ihan vaikea olla hänen seurassaan. Hän kohtelee lähes kaikkia niin huonosti, että oikein puistattaa. Laukoo ihmisille, jopa äidilleen, ihan mitä sattuu. Juuri niitä tyypejä, että jos on itsellä paha olo, niin sehän on tietysti aina jonkun muun vika ja se osoitetaan.
Jane ajautuu omalla sarallaan kokeilemaan ihan uusia polkuja ja kokee sen kaiken oikeutetuksi, koska Mikki on alun perin ehdottanut parinvaihtoa. Tulee väistämättä mieleen, kuinka hukassa koko Jane on. Hän ei ole ollenkaan itsensä kanssa sinut ja näitähän varmaan on maailma pullollaan.
Jos kirjan yksi teema on ihmisen seksuaalisuus, niin pidin toisesta teemasta enemmän ja se on Janen isäsuhde. Kuka on se isäoletettu? Tarinan alkaminen oli vähän satua, mutta sen kulku parani ja siitä lutviutui ihan kokonainen.
Huolimatta siitä, kuinka paljon Jane ärsytti, Anna-Leena Härkösen napakka tyyli kirjoittaa, on niin koukuttava, että sitä vaan lukee ahmien ja haluaa tietää, mitä tapahtuu seuraavalla sivulla ja miten kaikki päättyy.
