Koko kirjallisen uransa ajan Italo Calvino kirjoitti romaaniensa ohella myös lyhytproosaa. Kenraali kirjastossa kokoaa yhteen hieman yli kolmekymmentä lyhyttä tarinaa, faabelia ja dialogia Calvinon koko kirjallisen uran varrelta. Yli neljänkymmenen vuoden aikajänteellä kronologisessa järjestyksessä etenevä teos on kattava läpileikkaus Calvinon kirjailijantyön, ajattelun ja tyylin kehitykseen.
Parhaimmillaan Italo Calvino on suorastaan loistava. Jääkausi ja Veden kutsu ovat huikeita esimerkkejä siitä, kuinka muutaman sekunnin mittaiseen tarinaan saa kasattua koko maailman. Fiktiiviset dialogit neaderthalinihmisen, atsteekkipäällikkö Montezuman ja Henry Fordin kanssa ovat hykerryttävän hienovireisesti yhä rankemmiksi käyviä syvähaastatteluja. Dekkarihenkinen Paheellisen talon tulipalo, täysin absurdi Harhautunut rykmentti, kirjoja polttaville diktatuureille pyllistävä niminovelli Kenraali kirjastossa sekä teoksen avaava nuoruudentyö Mies joka huusi Teresaa ansaitsevat myös erityismaininnan.
Jo pelkästään edellä mainittujen kirjoitusten vuoksi Kenraali kirjastossa kannattaa lukea, mutta ei Calvino muissakaan teksteissään petä. Hän ottaa joko enemmän tai vähemmän hienovaraisin allegorioin kantaa fasismin perintöön ja moniin muihinkin poliittisiin kysymyksiin, joiden merkitys ei välttämättä aina täysin aukea viidenkymmenen vuoden jälkeen. Mutta tämä on sivuseikka, sillä Calvinon kieltä (ja Helinä Kankaan mainiota, älykästä käännöstä) on nautinto lukea. Joko pieninä paloina silloin tällöin tai mikseipä vaikkapa isolla kerta-ahmaisullakin! Tässä on yksi vuoden parhaita lyhytproosakokoelmia.