Salaliittoteoriat ovat mielenkiintoisia ja tuskin mistään tapahtumasta on esitetty niin paljon erilaisia otaksumia, kuin John F. Kennedyn murhasta 22.11.1963 Teksasin Dallasissa. Eikä aivan turhaan, sillä kirjan tekijän mukaan salailu ja spekuloinnit alkoivat välittömästi presidentin menehdyttyä.
Alunperin tekijän piti vain käydä läpi niin sanotun Warrenin komission työtä ja kirjoittaa tästä sisäpiirin kuvaus kaikkea mahdollista materiaalia käyttäen. Huomatessaan lähes hukkuvansa erilaisiin tietoihin, joista osa oli yllättävää, hän laajensi selvitystään. Kun mukaan tulivat lukijan mielestä varmasti kaikkein mielenkiintoisimmat osuudet CIA:n ja FBI:n roolista, paisui kirjan sivumääräkin melkoiseksi.
Käy ilmi, että sekä FBI että CIA olivat tahoillaan seuranneet Lee Harvey Oswaldia ja tämän elämää jo 1950-luvulta lähtien. Tätä oli seurattu tarkasti erityisesti Meksikon-matkalla, jolloin hän kävi useamman kerran sekä Neuvostoliiton että Kuuban lähetystöissä. CIA piti Oswaldia yksinäisenä häirikkönä, josta ei olisi vaaraa. FBI:ltäkään ei tullut Yhdysvaltain presidentin turvallisuudesta vastaavalle Salaiselle palvelulle varoitusta Oswaldista, joka työskenteli Dallasissa koulukirjavarastossa Kennedyn reitin varrella.
Suurin epäonnistuja oli kuitenkin Salainen palvelu. Teksas ja varsinkaan Dallas eivät olleet noina aikoina turvallisia kenellekään demokraatiksi tunnustautuvalle ja moni tunnettu poliitikko oli jo kärsinyt häiriköinnistä ja pelottavaksi kääntyvästä vihamielisestä käyttäytymisestä. Kun lisäksi otetaan huomioon, että presidentti liikkui avoautolla eikä matkan varrelle osuvia taloja edes tarkistettu, Salainen palvelu on ollut todella näkymätön…
Kirja ei tuo murhaan sinänsä uutta. Ampuja oli Oswald ja hän toimi yksin, ampumapaikkana oli koulukirjavaraston ikkuna. Kuuluisa ruohokumpare-teoria sekä rautatiesiltaotaksuma eivät kirjoittajan mielestä todisteidenkaan mukaan voi pitää paikkaansa. Salaliitto tai ei, kysyä sen sijaan sopii, yllytettiinkö Oswaldia salamurhaan joko Neuvostoliitosta tai Meksikosta? Philip Shenon heittää nämä vain ajattelemisen aiheeksi, kuten sopiikin. Muitakin poikkeavia ja mielenkiintoisia sivujuonteita kirjasta löytyy, joten hyvistä salaliittoteorioista pitävät varmasti osaavat arvostaa tämän järkäleen antia. Mukana on useampi erittäin hyvä kuvaliite.
Shenon on aikaisemmin kirjoittanut oman selvityksensä 9/11-terrorihyökkäyksen taustoista, joka on samantyyppinen nyt ilmestyneen kirjan kanssa. Vaikka kyseessä on selkeisiin dokumentteihin tai niiden puutteeseen perustuva kirja, tätä lukee kuin parastakin jännäriä. Sen verran hurjaa materiaalia ainakin liittovaltion sisäisen tutkinnan tarkempi penkominen tuo esiin. Shenon on erittäin taitava tuomaan esille monta asiaa, jotka vaativat lisäselvityksiä yhä vielä, 50 vuoden jälkeen. Eikä ihme, sillä salamurhasta on kirjoitettu satojatuhansia sivuja erilaisia artikkeleita, selvityksiä, kommentaareja sekä kymmeniä kirjoja. Vieläkin murhasta keskustellaan useammalla erilaisella pelkästään siihen keskittyvällä sivustolla päivittäin, joten jostakin on löydettävä totuus. Vai onko?
Suosittelen kaikille aikakaudesta kiinnostuneille – Kennedyn murha päätti eräänlaisen viattomuuden ajan ja edelleenkin salamurha ja päivämääräkin säilyvät monen muistissa. Ehdottomasti lukemisen arvoinen teos, joka ilmestyi samanaikaisesti myös USA:ssa.