Kaikki alkoi talvi-iltana, kun kaupunkilaiset kerääntyivät majataloon. Kylän kirjailija Fritz alkaa kertoa uusinta tarinaansa – Fritzin kauhutarinat tunnetaan ja majatalon asiakkaat tietävät odottaa hurjaa kertomusta. Tämä tarina, nimeltään Kellopeli, on aikaisempiakin hurjempi. Se on todellakin kuin kellopeli: kun se on vedetty käyntiin, sitä ei pysäytä mikään.
Majatalossa iltaansa viettää myös synkkä nuori mies, kellosepän oppipoika Karl. Karlin pitäisi paljastaa seuraavana päivänä kisällintyönsä, kylän kelloon lisättävä uusi kellopelihahmo. Karl on kuitenkin epäonnistunut työssään, eikä hänellä ole mitään työtä paljastettavaksi. Tarina saa Karlin kannalta mielenkiintoisen käänteen, kun Fritzin tarinan kelloseppämestari tohtori Kalmenius saapuu yllättäen majataloon, mukanaan melkoinen kellopeli.
Kellopeli on kauhistuttava pikku satu. Se on taitavasti kerrottu pienoisromaani. Se on luokiteltu nuortenkirjaksi, mutta aikuinen kauhun ja satujen ystävä viihtyy sen parissa hetkisen aivan varmasti, sen verran nokkelia konsteja Pullman käyttää. Lapsille sitä ei parane lukea, sen verran pelottava tarina on. Mainio pikku kertomus taitavalta tarinankertojalta!