Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Roald Dahl ja hänen vakiokuvittajansa Quentin Blake tarttuivat hauskassa sadussaan Kekseliäs kettu maaseudun isäntien ongelmaan, varastoja ja kanatarhoja ryöstelevään kettuun. Kolme keljua isäntää päättää ottaa kirotun ketun hengiltä keinolla millä hyvänsä. Alkaa hurja kaivuukilpailu metsän mäellä, joka pian ei olekaan enää mäki vaan pikemminkin monttu. Sitten isännät asettuvat väijyksiin luottaen siihen, että ketun on pian pakko antautua. Kekseliäs kettuisä keksii kuitenkin juonen, jonka avulla hän onnistuu pelastamaan ei vain itsensä ja perheensä, vaan myös mäellä majailevat mäyrät, kaniinit, maamyyrät ja lumikot.
Dahlin tapaan sadun hahmot eivät ole kovinkaan mustavalkoisen hyviä tai pahoja. Tarinan sankari, kettuisä, on tietenkin pohjimmiltaan ovela rosvo, joka ryöstää elantonsa ilkeiltä isänniltä. Isäntien oikeutta omaisuuteensa ei varsinaisesti oikeuteta, vaan ketun annetaan rauhassa käydä hakemassa kana sieltä, toinen täältä. Mäyrä, järjen ja kohtuullisuuden ääni, kyseenalaistaa kettuisän puuhat, mutta kettu perustelee tekojaan sillä, että isännät ovat vieläkin pahempia, kun haluavat tappaa koko metsän väen. Viinin nautinnot eivät suinkaan ole myöskään metsän väelle vieraita, juopottelevan rotan kohtaaminen kuuluu kirjan hauskimpiin hetkiin.
Quentin Blaken kuvitusta on vielä kehuttava erikseen. Muutamin suttuisin viivoin hahmotellut henkilöt ovat hersyvän humoristisia, mutta hyvin tarkkanäköisesti Dahlin hahmoja karakterisoivia, ja luonnosmaisuudestaan huolimatta (tai ehkä juuri siksi) visualisoivat sopivan vinosti Dahlin kieroutunutta satumaailmaa. Erityisesti kaikki kolme isäntää joutuu melkoisen tylysti Blaken kynän uhriksi. Myös kravattiin ja villatakkiin pukeutunut isämäyrä on ehdottomia suosikkejani.
Vaikka jotkut kriitikot eivät Roald Dahlin makaabereista tarinoista välitäkään ja jopa paheksuvat niitä, niin kaikkiaan Kekseliäs kettu on satu, jota ainakin omille lapsilleni joskus mielelläni lukisin.
