Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Alun alkaen olin sitä mieltä, että ei kiitos, ei yhtää kirjaa enää Kekkosesta, ei hänen päiväkirjoistaan, sillä eikö kaikki ole jo tuotu julki – mutta sitten hei, tämän kirjan yksi asiasanoista on huumori! Mitä se tarkoittaa, niin siitähän oli otettava selvä. Olin toki kuullut jo tästä kirjasta, mutta silti olin skeptisesti ajatellut, että aihe on loppuun kaluttu. Onneksi tartuin tähän kirjaan ja ensin tein sen äänikirjaversiona.
Timo J. Tuikka on koonnut tämän päiväkirjan niin kuin se olisi totta. Juu, että löytyi salaiset päiväkirjat, missä Kekkonen kertoo kaikista meille jo niin tutuista jutuista. Ehei, Tuikka sepittelee ja panee omiaan tyylillä, että nauroin välillä niin, että metsän puutkin kummastelivat. Kuuntelin siis tätä sessiota pääosin metsässä.
Silti, asiat tulevat esille hyvin. On päivämääriä ja niihin mahtuvia tapahtumia, mutta nyt ne ovat kerrottu niin, että väkisinkin ajattelee, että kerrottaispa kaikki uutiset näin, niin voisi jäädä jotain mieleen. Niin että huis hittoo se kuivakka asialinja ja huumoria kehiin.
1956 7. marraskuuta
Sylvi oli kuullut raitiovaunun etuosan juoruämmäsumpun taivastelleen Kekkosen piilottaneen 20 aviotonta poikaansa linnaan. Asuntopulan vuoksi sijoitin tyhjyyttään kumisevaan arvorakennukseen parikymmentä vähävaraista kainuulaisopiskelijaa.
Hankin käsiini sitten oikein fyysisen painoksen ja siitäkin kättelin itteäni, sillä kirjassa on kuvitus. Ihan aitoja kekkosenaikaikaisa kuvia, mutta kuvatekstit olivat taas ihan omaa, Tuikan luokkaa ja sainpa hupia selaukselle. Vaikka toki jäin moneen juttuun taas lukemaan.
Reflektio: Tämä kirja ansaitsee kunniamaininnan Hervottoman Läpän Heiton tuottamisesta!
PS. Tämän luen joskus uudestaan!
