Näinä päivinä keittokirjoja tuntuu löytyvän jo miltei tarpeeseen kuin tarpeeseen, internetin ihmeellisestä reseptimaailmasta puhumattakaan. Silti yllättävän usein tulee tarve ja mielihalu sekä valmistaa että syödä jotakin ihan tavallista ja suhteellisen yksinkertaista – kuten keittoa. Tästä syystä onkin mukavaa, että tällaisia perusoppaita, kuten taannoin kotikeittiöömme rantautunut Keitot, yhä kustannetaan.
Kun ohjeita on yli sata, mahtuu mukaan kaikenlaista enemmän ja vähemmän kiinnostavaa. Ensimmäiset kaksi lukua käsittävät kasviskeittoja, niin kesäisiä kuin talvisiakin. Papu- ja palkokasveille on oma lukunsa, samoin lihalle ja meren antimille, lisäkkeitä – lähinnä erilaisia leipiä – unohtamatta. Valinnanvaraa siis riittää, ja hyvä näin.
Reseptien ohella teos toimii ohjenuorana keittojen valmistukseen ylipäätään esitellen olennaisia aineksia, soseutusta sekä koristelu- ja tarjoiluehdotuksia. Myös erilaisten tuoreiden liemien valmistus neuvotaan selkein reseptein.
Tähän mennessä olemme testanneet kahta reseptiä ja todenneet ne toimiviksi. Kermainen tomaatti-basilikakeitto oli lempeän maukasta, mulligatawnyn keitto mausteisen kipakkaa. Koska keittokäsityksemme muusta ruoanlaitosta poiketen on sangen erilainen – minä suosin enemmän kirkasliemisyyttä, mieheni sakeampia keitoksia – voidaan näiden kahden kokeilun perusteella kirjan reseptejä pitää monenlaisille keittoihmisille sopivina.
Alkuteos on osa brittiläisen Parragon-kustantamon Love Food -keittokirjasarjaa, joka on omistettu yksinkertaiselle ja maukkaalle kotiruoalle. Näitä kirjoja on suomennettu pilvin pimein ja useimmiten niistä löytyy ainakin muutama kokeilemisen arvoinen resepti.
Huokea keittokirja – sillä sitä nämä ovat – on hauska lahjaidea, vaikka kukan sijaan ruoanlaitosta pitävälle henkilölle, jos sattuu löytämään sopivan teeman. Tai mikä estää piristämästä vaikka itseään uusilla ideoilla?
Suosittelen!