Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Voihan kehveli! Väistämättä tulee monelle mieleen, mikä on kehveli? No, kun tämän kirjan lukee, se tulee selväksi. Kehveli on ihminen, joka ei ihan joukon mukana kulje, eikä tee perinteisiä juttuja. Keksii yhtä sun toista, mukavaakin, ja omasta mielestään oikein fiksuakin, joskaan ihan kaikkia se ei aina miellytä.
Kehveli syntyi kirkkoherran perheeseen iltatähdeksi. Heti synnyttyään herätti pahennusta kylillä: – Kehtasivat vielä vanhoilla päivillään pennun tehä. Poika varttui ja hyvin sanarikkaasti ja mukavilla yhdyssanoilla Heikkinen sitä kuvaa: Vartuttuaan kusipuronuittelijasta räksänpesilläkulkijaksi hän soitteli pirunviulua pappilan ikäneitosisäkön ikkunan alla ja paskansi kerran keljumaisen haudankaivajan savupiippuun.
Sotaan kävi kutsu ja olihan se Kehveli siellä aikansa, kunnes tuli mitta täyteen. Karkasi ja kehitteli siitä sankaritarinan, jonka turvin niitti mainetta. Tutustui helposti maan päämiehiin ja sai heidät puolelleen. Kehveli kulkija päätyi taloon, jossa isäntä viljeli nauriita ja niistäpä löytyikin markkinarako. Kuten myös talon tyttärestä kelpo vaimo.
Siinä vaiheessa ei oltu vielä edes kirjan puolessa välissä, joten en ole liiemmin paljastellut kuin vähän pintaraapaisua. Tarina kulkee ja on paikoin jännittäväkin, kun on asioita, jotka eivät vaan tunnu selviävän. Loppua kohden alkaa jotain avautua, mutta ei silti ihan yltiöpäistä totuutta taputella.
Kirjan kieli on sitä Antti Heikkisen lupsakkaa tarinointia. Joku on sanonut, että hyvä kun ei ole murretta, mutta mie oisin siitäkin tykännyt. Kehveli ei ole paha, päinvastoin kovinkin kiltti ja ajattelevainen. Kaikki sitä eivät vaan ymmärrä. Kaiken sen mukavan kerronnan välissä tulee asioita esiin, kuten isä-poika-suhde, miten vanheneva isä käyttäytyy ja kuinka aikuinen poika hoitaa. Pistää miettimään, vakavastikin.
