Lääkärit eivät aiemmin ole tienneet ihmisruumiin toiminnasta yhtään mitään. Niinpä lääkärikäynnistä on voinut olla potilaalle lähinnä haittaa hyötyä enemmän. Päänsärkyä? Porataanpa kalloa. Vaivaako kaljuus? No, sivelläänpä pulunkakkaa päälaelle. Amputaatiota vailla? Ei muuta kuin parturiin. Ja niin edelleen. Vasta oikeastaan viimeisten 100–200 vuoden aikana ihmisen anatomiaa on ymmärrätty sen verran, että lääkärit ja hoitajat ovat voineet oikeasti parantaa sairaita.
Adam Kayn kirjoittama Kayn poppakonstit : Lääketieteen ällö ja hullu historia kertoo monista vääristä uskomuksista ja turhista hoidoista, joita aikain saatossa ihmiset ovat joutuneet kestämään. Kay käy läpi tautioppia, anatomiaa ja ihmisen biologiaa kaivaen raflaavia esimerkkejä hurjista hoidoista muinaisesta Egyptistä Kreikan ja Rooman sivilisaatioiden kautta keskiajalle saakka. Hän nostaa esiin lääketiedettä merkittävästi edistäneitä hahmoja eri aikakausilta, kertoo nykyisistä edistysaskelista ja jokaisen luvun lopuksi tekee myös valistuneita arvauksia lääketieteen tulevaisuudesta.
Kuten kirjan nimestäkin voidaan päätellä, niin veri ja muut eritteet roiskuvat varsin vapautuneesti. Jo Kayn edellinen kirja Kayn anatomia oli sangen ronski ja hauska pläjäys, ja vallankin pieruhuumorin suhteen Kayn poppakonstit operoi kyllä vähintäänkin samassa sarjassa. Kayn poppakonstit on suunnattu alakouluikäisille lapsille, ja se onnistuu mainiosti tekemään lääketieteen kehityksestä 10-vuotiasta kiinnostavan aihepiirin. Yhdessä aikuisen kanssa luettuna kirjan herättämiin kysymyksiin saa myös tarvittaessa vastauksia. Itsekin opin paljon uutta Kayn poppakonsteja lapseni kanssa lukiessani. Suosittelen!