Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Yksinäisyys on kipeä, joskus vaiettu ja väistettykin aihe, jota ei voi käsitellä liikaa. Kasvatuspsykologian dosentti Niina Junttilan teos keskittyy lasten ja nuorten yksinäisyyteen.
Tekijä kuvaa esipuheessa kohdistaneensa kirjan suurelle yleisölle ilman tieteellistä asialinjaa. Siinä onkin paljon suoria lainauksia yksinäisten haastatteluista ja kirjoituksista, asiat aukeavat luultavasti jokaiselle lukijalle.
Lukiessa huomaa tiettyjen teemojen toistuvan. Monet yksinäisistä kokevat olevansa muille turhia ja ilmaa. Usein vasta aikuisuus tai muutto tuo muutoksen – ei aina. Erittäin vakavaa on, että osa yksinäisistä pitää sitä omana syynään. Tuntuu kuin vastuuta lapsen yksinäisyydestä palloteltaisiin vanhempien, opettajien, muiden nuorten ja yhteiskunnan välillä, vaikka sen pitäisi koskettaa heitä kaikkia.
Lasten yksinäisyys on melkein synonyymi koulukiusaamiselle. Junttila kertoo oppilashuoltolain velvoittavan kouluja tukemaan oppilaidensa sosiaalista ja emotionaalista hyvinvointia ja puuttumaan ongelmiin heti. Käytännössä näin taitaa tapahtua harvoin, ja osa ongelmista tulee ilmi vasta liian myöhään.
Jotkut haluavat elää erakkona, mutta lapsi joka haluaisi kavereita eikä niitä saa on jotain äärimmäisen surullista. Tämä teos antaa osaltaan herätyksen tai muistutuksen tärkeästä asiasta.
