Charles Dickens harrasti unettomina öinä kuljeskelua pitkin poikin Lontoon katuja. Hän näki nukkuvan suurkaupungin mahtavat rakennukset ja maamerkit, mutta hänellä oli silmää myös pienille yksityiskohdille. Erityisesti Dickens muistetaan siitä, että hän oli aina pienimmän ja heikoimman puolella, valmis suojelemaan sairasta tai lasta tai köyhää, jonka sydän oli puhdas.
Kävelyretkiä Lontoon kaduilla on kokoelma Dickensin artikkeleja hänen toimittamiinsa ja kustantamiinsa kirjallisiin aikakausjulkaisuihin Household Words ja All The Year Round. Ensi kertaa suomeksi julkaistavat tekstit ovat vuosilta 1853-1869: ajalta, jolloin Dickens oli kuuluisa ja suosittu kirjailija, jonka suuret romaanit toivat esille samankaltaisia yhteiskunnan moraalisia kysymyksiä.
Dickensin tekstien tyyli on asenteellinen, ja välillä hän hakee tarkoitukselleen sopivia tapauksia vähän kauempaakin. Hän esittää kärkästä kritiikkiä öykkäreitä suvaitseville viranomaisille ja työläisiään riistäville kapitalisteille, mutta toisaalta nykyvinkkelistä katsottuna Dickensin omatkin asenteet heijastelevat jonkilaista herttaiseksi naamioitua alentuvaa asennetta köyhälistöä kohtaan. Kaikki Dickensinkään omana aikanaan kauniit ajatukset eivät ole ikääntyneet hyvin.
Parhaimmillaan Dickens on lapsuuden eksymisestään kertovassa tekstissä Eksyksissä sekä hilpeässä Syrjäkujilla-artikkelissa, jossa Dickens kertoilee kaupungin laitamilla tapaamistaan eläimistä. Muutama muu juttu lipsahtaa kyllä jo enemmän sosiaalipornon puolelle, vaikka tarkoitus (ja varmaan vaikutuskin, aikanaan) kirjailijalla on ollut ihan hyvä.
Kaikkiaan Kävelyretkiä Lontoon kaduilla on kelpo kokoelma, mutta on toki selvää, että romaanitaiteessaan Dickens todelliset kyntensä näytti.