Nyt oli hyppysissäni ihan uunituore kirja, joka kiinnosti nimenomaan siksi, että Kaslink sijaitsee Kouvolassa. Kaslinkin hulivilihummeripoika Juha-Petteri Kukkonen on tämän kirjan päähenkilö, veljessarjan vanhin, mutta ikuinen pikkupoika.
Aikasemmin olin jo tutustunut kirjaan Meijerimies, joka kertoo Raino Kukkosesta, poikain isästä ja Kaslinkin perustajasta. Isä Kukkonen oli perinteistä sisukasta yrittäjäpolvea, joka hoiti kaiken hyvin ja oli ystävällinen alaisilleen. Kun yritys jäi kolmelle pojalle, niin miten kävi?
Kaurakuningas kertoo Juha-Petterin omista poluista, sillä hän ei halunut olla maitomies, vaan loi ihan omaa uraa, alkaen Kouvolasta ja siirtyen sitten Helsinkiin. Häntä kiinnosti suuri maailma ja niinpä hän matkusteli paljon ja lähinnä aina sen mukaan, missä on paras hotelli. Varsinainen ”hotelli-bongaaja”. Eipä mitään, matkailu avartaa ja siinä sivussa aikamoinen bilettäminen. Kukkonen kertookin, että jos olisi ajoissa havaittu, niin hänellä on ilmiselvä ADHD pahoine lukihäiriöineen.
Arvostan sitä, että kirjassa kerrotaan avoimesti siitä, millaista elämää hän on viettänyt. Ei mitenkään kehuttavaa, mutta mielen levottomuus ja rahan tuoma rauhattomuus ei ole hyvä yhdistelmä. Silti, hän haluaa olla hyvä isä, antaa aikaa pojillensa. Vaikka onkin eronut lastensa äidistä, niin on hyvissä väleissä entisen vaimonsa kanssa. Toivottavasti antaa pojilleen sitä henkistä pääomaa, ei sitä tavaraa ja rahaa, mistä ei hyvä seuraa.
Juha-Petteri pyydettiin mukaan Kaslinkin toimintaan ja kun on kolme veljestä johtamassa yritystä, seurasi järkyttäviä riitoja. Ulkopuolisia tarvittiin apuun ja eipä aikaakaan kun koko yritys myytiin Fazerille ja pojista tuli miljonäärejä. Sen jälkeinen tarina onkin sitten luettavissa lehtien palstoilta.
Surullista on se, etteivät veljekset ole enää keskenään väleissä. Tuomas, joka johti koko yritystä, ajettiin alas, syistä, joista ei tässä kirjassa ole hänen näkemystä, koska hän ei antanut haastattelua. On vain kerrottu, etteivät Matti tai Juha-Petteri ole hänen kanssaan missään tekemisissä. Tuomas ei puhu heille. Voi vaan kuvitella, mitä sellainen on, kaikkien kannalta.
Kirja on nopeasti luettu tai kuunneltu, sillä siinä on vain 200 sivua ja eikä siinä ole kuvia.