Palkitun ja ylistetyn N. K. Jemisinin Kaupunki joksi tulimme on urbaani fantasiakirja, joka kertoo New Yorkista; kaupungin moniosaisesta ruumiillistuneesta sielusta, joka on heräämässä henkiin, mutta jota uhkaa sanoinkuvaamattoman kauhistuttava vaara. New Yorkin eri kaupunginosia edustavien avatarien on yhdistettävä voimansa saadakseen New Yorkiin tunkeutuvien ulottuvuuksienvälisten kauhujen valloituksen pysäytettyä.
Kirjan alussa New Yorkin vastaheräävä avatar joutuu taisteluun vihollista vastaan ja näyttää voittavan sen, mutta ei vailla seurauksia. New Yorkia syntymässään auttava São Paulo joutuu haalimaan apuun eri kaupunginosien edustajat. Ensimmäinen heistä on nuori mies, joka saapuu junalla Penn Stationille, nimensä unohtaneena. Hän asuu Manhattanilla ja on tulossa opiskelemaan johonkin, kun vain muistaisi mihin. Opinnot saavat kuitenkin jäädä hetkeksi: hän on Manhattanin avatar, jota tarvitaan torjumaan kaupunkia uhkaavaa vihollista. Hänen lisäkseen omat avatarinsa on Brooklynillä, Bronxilla, Queensilla ja jopa etäisellä Staten Islandilla.
Kirjastossa Kaupunki joksi tulimme on luokiteltu fantasiaksi. Se on kelpo luokitus, vaikka kauhuakin voisi harkita. Enemmän tämä on kuitenkin outo kuin pelottava. Tarinan kosmiset kauhut ovat lovecraftiaanisia; Lovecraftiin viitataan nimeltä mainiten. Se on mielenkiintoista, kun ottaa huomioon, miten Lovecraftista on viime aikoina puhuttu lähinnä ihmisvihamielisenä rasistina ja Kaupunki joksi tulimme on etnisesti monimuotoinen, seksuaalisesti queer ja pahuus näyttäytyy lähinnä valkoisena alt-right-äärioikeistona ja toisaalta kaupungin sielua uhkaavana gentrifikaationa. Lovecraft asui New Yorkissa jonkin aikaa ja kuvasi New Yorkin monietnistä väestöä samaan tapaan kuin Suuria Muinaisiaan, Jemisin kertoo Entertainment Weeklyn haastattelussa. Toisaalta Lovecraftin rasistiset ajatusmaailmat eivät ole mitenkään tavattomia valtaapitävien keskuudessa edelleenkään.
Jemisin sai tällä kirjalla palkintokaappiinsa lisää täytettä: Kaupunki joksi tulimme tuotti Jemisinille kolmannen parhaan romaanin Locus-palkinnon ja BSFA-palkinnon. Ei suotta: vaikka tarina on paikoin vähän kaoottinen ja alkuun pääseminen vie aikansa, kaikki asettuu kyllä jengoilleen ja kirja käy jännittäväksi ja mielenkiintoiseksi edetessään. Loppu ehkä hieman lässähtää, lopullinen ratkaisu käy jotenkin helpon tuntuisesti, mutta toisaalta – koska tämä on vasta trilogian ensimmäinen osa, eiköhän pahuus saa vielä vastaiskunsa.
Suomennos ei tällä kertaa selviä moitteetta. Mika Kivimäki on tehnyt yleensä hyvää työtä, mutta nyt huomioni kiinnittyi kömpelöihin suomennoksiin. Niitä oli etenkin heti kirjan alussa sen verran paljon, että aloin etsiä niitä lisää, mikä vei huomiota itse tarinalta. Lisäksi kirjassa on rikollisen paljon lyöntivirheitä. Vieritänkin vastuuta kääntäjän lisäksi myös kustannustoimittajalle: kokonaisuus tuntuu huolimattomasti ja hutaisten tehdyltä.
Kirjaan on jäänyt aivan kummallisia kirjaimellisia käännöksiä: ”loan sharkista” on tullut ”lainahai”, ”Swiss cheese” on ”sveitsinjuusto” ja ”messenger bag” ”lähetin laukku”. Kaikille näistä olisi luontevampikin suomennos (”koronkiskuri”, ”reikäjuusto” ja ”olkalaukku”). Lisäksi on ihan selviä virheitä: eräskin henkilö on nimetty ”Hipsterisämpyläksi”, vaikka ”bun” on tässä yhteydessä tietysti nuttura, ei sämpylä. Tällaisen käännösvirheen sattuminen monesti toistettuun nimeen on raastavaa. Tällaiset pitäisi kyllä viimeistään kustannustoimittajan plokata tekstistä.
Kaupunki joksi tulimme aloittaa Suuret kaupungit -trilogian, jonka toinen osa The World We Make ilmestyi englanniksi marraskuussa 2022. Toivottavasti sarja saa jatkoa suomeksi ja seuraava osa viimeistellään huolellisemmin.