Silja Järventaustan runokokoelma Kaupungin lippuluukulla tarjoaa mielikuvituksellisia kuvia nykyaikaisesta kaupunkielämästä. Runojen puhuja liikuskelee kiviviidakossa ja kohtaa asioita, jotka ovat kaikkien kaupunkien asukkaille tuttuja: kerrostalot, porttikongit, kahvilat ja kirkkojen tapulit maalaavat runojen taustamaiseman. Kaupungin vastapainona on myös metsä, jossa voi seurustella karhujen kanssa, ja kasvimaa, jossa porkkanat ja pinaatit asustavat.
Runojen kielessä vilahtavat asiat assosioituvat ja yhdistyvät uusiin kuviin niin, että lukijan mielikuvitusta hivelee. Samalla runoilija nauraa nykymaailman ilmiöille. Makeisvero on kuin maskotti, joka ottaa paikkansa puhujan elämässä ja kämmenellä; keskuskauppakamari on eräänä aamuna ”puulla päähän lyötynä”, sillä aamunkoitto on päästetty liian aikaisin liikkeelle. Mainio kokonaisuus on myös Khakilaisuutta käsittelevä jakso, jossa huvitellaan lahkolaisuudella ja ihmisten halulla kuulua yhteisöön.
Kaupungin lippuluukulla on kuin aarreaitta, jonne kannattaa syöksyä avoimin mielin. Osa teoksen tarjoamista vertauksista on kummallisia, osa jopa paradoksaalisia mutta kaikki ovat rikkaita ja antoisia havaintoja kaupungista. Järventaustan kieli on kaunista. Vaikka sanat ja asiayhteydet usein yllättävät lukijan, niillä kaikilla on oma paikkansa. Runot on aseteltu tiiviiksi kappaleiksi, joiden rivit peittävät sivut laidasta laitaan. Löyhästi yhteiseen teemaan liittyviä osioita on viisi.
Silja Järventaustan teokseen kannattaa tutustua, vaikka ei muuten runoudesta välittäisikään. Mielenkiintoiset assosiaatiot ja moninaiset aiheet kertovat tästä päivästä ja vähän taskuistakin. Mutta tärkeintä ovat sanat: lyhyet ja pitkät, limittyvät ja toistuvat, tutut ja tuntemattomat. Tämä on mielikuvituksen juhla.