Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
”Kriittisen tiedonhaun ja ajattelun oppimisen tulisi kuulua jokaisen kansalaisen opetussuunnitelmaan”, toteaa lääketieteen tohtori ja professori Juhani Knuuti. Tätä vastaan lienee vaikeaa esittää uskottavaa arvostelua, sillä internetin aikakaudella kaikkien ulottuvilla olevan sekä oikean että kvasitiedon määrä on lisääntynyt räjähdysmäisesti. Knuuti on toiminut vuosikymmeniä lääkärinä ja tutkijana ja useita vuosia myös tieteen yleistajuistajana, mitä voidaan pitää varsinkin lääketieteen kohdalla hyvin tärkeänä tehtävänä. Hän on esimerkiksi blogissaan kritisoinut ankarasti erilaisia uskomushoitoja ja nykyään hyvinkin ajankohtaista rokotekielteisyyttä. Knuutin lähtökohta on siis vahvasti niin sanotussa koululääketieteessä, mutta hänen tekstinsä ei ainakaan tässä kirjassa pyri olemaan erityisemmin raflaavaa tai provosoivaa, vaan hän pyrkii kärsivällisesti myös ymmärtämään erilaisia vaihtoehtoisia hoitomuotoja ja niihin uskovia ihmisiä.
Knuuti käsittelee aluksi kirjassaan mm. homeopatiaa ja kansanparantajia, joihin tilastojen mukaan luottanee pelottavan paljon suomalaisia, jopa noin miljoona. Se on todella suuri määrä, koska homeopatia perustuu Knuutin mukaan tieteellisesti täysin kestämättömiin väitteisiin: hoitoajatuksena siinä on, että ”kaltainen parantaa kaltaisen”, toisin sanoen vaikkapa päänsärkyä aiheuttavan yhdisteen väitetään auttavan päänsärkyyn. Tätä auttavaa valmistetta täytyy sitten vain laimentaa voimakkaasti, jotta vältettäisiin uudet sairaudet oireet; tämä laimennus onkin sitten hyvin pitkälle vietyä, joten saattaa käydä niin, ettei alkuperäistä valmistetta jää liuokseen ollenkaan. Mutta kas vain, tähän on homeopaateilla kätevä selitys: vedellä on muisti, jolloin sopivasti ravistelemalla vesi muistaa siinä olleen lääkeaineen. Uskokoon siihen sitten ken tahtoo, mutta luonnontieteellisesti tällaisella ilmiöllä ei ole mitään perää. Toinen huomattava asia on sitten vielä se, että myymällä käytännössä lähes pelkkää vettä homeopaattisen hoidon valmistaja käärii luultavasti sievoiset katteet toiminnastaan; kuitenkin näiden vaihtoehtohoitomuotojen edustajat ovat yleensä ensimmäisinä syyttämässä lääkäreitä ja lääketeollisuutta niiden suunnattomasta ahneudesta.
Knuutin kirja tarttuu myös kriittisellä otteella niihin moniin eri ruokavaliomalleihin, joita kuluttajille tarjotaan terveyden ja kenties painonhallinnan avuksi. Viime aikoina yksi suosituimmista lienee gluteeniton dieetti, jonka on väitetty auttavan mm. vakaviin psyykkisiin ja neurologisiin ongelmiin, kuten skitsofreniaan, masennukseen ja autismiin. Tälle käsitykselle ei myöskään löydy tutkimuksellista näyttöä; pelkkiä mielipiteitä ja yksittäisiä kokemuksia kun ei voi yleistää.
Entä sitten näin koronatalvena niin ajankohtainen rokotevastaisuus? Knuutin kirjoittaessa kirjaansa korona oli vastikään lähtenyt leviämään eikä siihen ollut vielä tiedossa rokotteita, mutta nythän asia on toinen. Rokotekriittiset ovat kuitenkin jättäneet ottamatta lapsilleen jo jonkin aikaa esimerkiksi MPR- ja HPV-rokotuksia, koska he pitävät tuhkarokkoa viattomana lastentautina ja uskovat MPR-rokotteen synnyttävän autismia sekä arvelevat, että lisääntymiselinten syöpiä estävä HPV-rokotus juuri aiheuttaa niitä ja muitakin vakavia sivuvaikutuksia, jopa kuoleman. Kuitenkin monissa tieteellisissä tutkimuksissa on todettu näiden rokotteiden hyötyjen olevan selvästi haittoja suuremmat. Sama sitten ilmeisesti koskee myös koronarokotetta. Mutta rokotevastaisten epäluulo sitäkin kohtaan on tunnetusti suuri.
Knuuti käsittelee laajassa kirjassaan vielä monia muita vastaavia ilmiöitä, kuten niin useiden haitallisina pitäviä kolesterolilääkkeitä, kalaöljyn mahdollista masennusta torjuvaa vaikutusta sekä joogan, mindfulnessin ja meditaation antamaa apua vakaviinkin sairauksiin, kuten verenkiertoelinten tauteihin ja jopa syöpiin.
Knuutin ote on rauhallinen ja vakuuttava, eikä hänen todisteluaan ole mitenkään helppo kumota, olkoonkin että vaihtoehtohoitojen edustajat yleensä syyttävät lääkäreitä yksisilmäisyydestä ja ihmisen kokonaisvaltaisuuden kieltämisestä. Ainakin minuun Knuutin kirjan teki hyvin tukevan ja vakuuttavan vaikutuksen, mutta tietenkin olin jo valmiiksi suhteellisen varma koululääketieteen ehdottomasta paremmuudesta uskomushoitoihin verrattuna. Miten sitten nämä vaihtoehtohoitojen kannattajat tähän kirjaan suhtautuvat, sitä en osaa oikein kuvitella. Mutta ehkä heidänkin kannattaisi tutustua Knuutin teksteihin, vaikka sitten kliseisesti ilmaistuna kuin piru Raamattua lukien. Omien näkemyksiensä ja uskomuksiensa punnitseminen ei liene kenellekään haitaksi.
