Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
FT ja teologian maisteri Mari Purola on purkanut väitöskirjaansa Sopimus pirun kanssa : Piru ja ihminen toimijoina suomalaisissa uskomustarinoissa 1840–1960 kaikille ymmärrettävään muotoon kirjaansa Kaupat pirun kanssa.
Ja se onkin menoa, kun kansan suussa alkaa piru temppujaan tehdä: ensin auttajana ja sitten palkan lunastajana. Kirjassa on kymmenittäin autenttisia tarinoita, joita Purola on kerännyt ja koonnut Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran (SKS) arkistosta.
Pirut tulevat hätiin, kun rengit ja piiat ja talon naiset sattuvat päästämään suustaan avunhuudon jouduttuaan pulaan arkihommissaan tai kun isännät ahneuksissaan haluavat yhä enemmän omaisuutta. Tehdään kaupat ja sovitaan palkkiot; pirulle kelpaa vain ihminen nahkoineen päivineen sovittujen vuosien jälkeen. Siinä oman lapsen henkiriepukin voi toimia maksuvälineenä.
Maksuajan tultua onkin edessä tenkkapoo. Hirmuinen pelko ja katumus. Ja keinojen etsiminen, ettei velkoja saisi luvattua maksua ja että henkikulta säilyisi.
Yks on keino: Jumal’usko ja siihen liittyvät asiat. Piruakin voimakkaampia ovat pappi, kirkko, alttari, Raamattu, virsikirja. Noilla kristillisillä ’symboleilla’ voit torjua pirun ja pirun perimiset sitten, kun hetki on koittanut.
Pieksämäellä lunastushetki koitti nyt pappilan vanhallepiialle, joka oli pirulle luvattu kaskenrovioimispalkkioksi ja joka juoksujalkaa nyt paineli hädissään piru kintereillä suoraan rovastin virkahuoneeseen. Ja apupa löytyi:
”Rovasti oli kiireesti ottanut ison Raamatun, asettanut sen lattialle ja käskenyt nousta sen päälle seisomaan. Sitten oli toisen Raamatun asettanut vanhanpiian pään päälle ja sanonut: – Nämä pyhät kirjat ja elävä Jumalan sana tulevat sinut pelastamaan pirun käsistä.”
Piru jäi nuolemaan näppejään. Kuten niin monesti. Mutta vielä useammin piru monenlaisena hahmona (herramiehenä, kaviojalkana, yksisilmänä jne.) veti pitemmän korren ja vei saaliin mukanaan. Ihmisen kuolematon sielu se pirua innosti moiseen saalistukseen. Ja näin verellä kirjoitetut sopimukset tulivat täytetyiksi.
Samantapaisia juttuja kirjassa piisaa. Piru vie ja rahvas rutisee. Kristilliset pelastusrituaalit toistuvat. Jos niitä ei ennätä käyttää: se on sitten menoa se – sinne surmansuuhun.
Entisaikojen elämänmuotoa, ihmisiä, rahvasta oli kiinnostavaa tavata. Elähdyttäviä, toki myös toistavuudessaan puuduttavia, lukuhetkiä koin kirjan kerronnan parissa.