Taas on Moreeni-kustannus hemmotellut meitä neulonnan ystäviä ihanalla kirjalla! Kauniit neuleklassikot -teos sisältää 25 mallia, lähinnä puseroita, liivejä ja jakkuja, jotka on sommiteltu parhaiden brittiläisten perinneneuleiden tapaan. Mukana on neljä tyyliä: Gansey-neuleet, Fair Isle -kirjoneuleet, Aran-palmikkoneuleet ja Shetlannin pitsit. Kyseessä on siis rikas perinne, ja Westonin kirja tuo viehättävästi näiden erilaisten neulontatapojen parhaat puolet esiin.
Gansey-neuleet olivat minulle etukäteen kaikista tuntemattomin alue, mutta hyvinhän ne tämän kirjan myötä tulivat tutuiksi. Kyseessä ovat eräänlaiset kalastajanpaidat, jotka on koristeltu runsaalla pintaneulekuvioinnilla. Pintaneuleilla on nimetkin, jotka symboloivat elämän tärkeitä asioita: Ankkuri, Kalaverkko, Avioliitto, Elämänpuu ja Kodin sydän.
Pikkuinen Fair Islen saari kuuluu Shetlannin saariryhmään. Se on tullut kuuluisaksi kirjoneuleistaan, joiden tyyli saattaa olla peräisin Virosta, Venäjältä tai jopa Espanjasta, joista kauppiaat ovat ne ehkä tuoneet. Fair Isle -neuleet ovat erityisen lämpimiä, kulkeehan niissä koko ajan taustalla toinen lanka. Kauniit värit on alunperin luotu tietenkin kasviväreillä, kunnes teolliset värit kulkeutuivat Shetlantiin viime vuosituhannen alkupuolella.
Kaikille neuleharrastajille tutut Aran-neuleet ovat lähtöisin Irlannista. Ne ovat perinteisiä palmikoilla ja muilla pintaneulekuvioilla koristettuja kalastajaneuleita, jotka ovat useimmiten valkoisia tai muuten vaaleita, jotta kuviointi tulisi mahdollisimman hyvin esiin.
Shetlanninpitsit tuntuivat nimenä myös oudoilta, mutta nähdessäni niiden kuvia oli kysymys hyvinkin tutusta neuletekniikasta, eli siksakkuvioisesta ohuesta langasta tehdystä usein monivärisestä pitsineuleesta. Niiden tyyli on lähtöisin vanhasta huivinneulontatavasta; niiden langat ovat selvästi ohuempia kuin muissa kirjan neuleissa.
Olin aika lailla tyytyväinen kirjan neuleohjeisiin, vaikka kyllä ne aluksi vähän tavaamista ja pohdintaa vaativatkin. Ehkäpä Aran-neuleiden palmikkokuviot olisi helpompi neuloa kuvamallin kuin sanallisten ohjeiden perusteella, mutta eiköhän se näinkin mene, kunhan alkuun pääsee. Oli mukavaa, että malleissa oli käytetty eri paksuisia lankoja; mukana oli myös puuvillalankoja. Suomalaisen neulojan kannalta ohjeissa käytetyt langat olivat melko eksoottisia lukuunottamatta kaikille tuttua Rowania, ja luulen että ne täytyy korvata usein joillakin helpommin saatavissa olevilla langoilla neuletiheyttä tarkaten.
Mutta hurmaava ja kaunis kirja tämä siis on, ja uskon ettei se ihan jää pölyttymään kirjahyllyyni, sillä jotain sen malleista haluaisin kovasti yrittää neuloa.