Kasvavassa kosmetiikka-alan perheyrityksessä tapahtuu lyhyen ajan sisään kaksi itsemurhaa. Ensin ylennyksen saanut nuori perheenisä surmaa koko perheensä ja sitten itävaltalainen sihteeri heittäytyy metron raiteille. Komisario Héctor Salgadon nenää tapaukset kutittavat: kyse ei voi olla sattumasta. Kun vielä kolmas kuolemantapaus kohtaa yritystä, on Salgado varma, että taustalta löytyy jotain. Tärkeimpänä johtolankana on iljettävä kuva kolmesta hirtetystä koirasta.
Antonio Hillin toinen barcelonalaisdekkari Kauniit kuolemat jatkaa suurkaupungin apean puolen esittelyä. Itsenäisen pääjuonen ohella seurataan myös Salgadon perhetragedian jatkoa. Sarjan avanneessa Kuolleiden lelujen kesässä komisario Salgadon työparina toiminut nokkela Leire Castro on nyt siirretty äitiyslomalle, mutta vauvaa odottaessaan tylsistyvä Leire päättää tehdä hieman tutkimuksia omissa nimissään Héctorin ex-vaimon Ruthin katoamistapauksen parissa. Leire onnistuu paitsi viemään tutkintaa pienen nykäyksen eteenpäin myös sohaisemaan poliisilaitoksen sisäisiä ampiaispesiä niin, että moni poliisi joutuu ongelmiin.
Kauniit kuolemat on mielestäni selvästi vahvempi esitys kuin kansainvälisen jättimenestyksen saavuttanut Kuolleiden lelujen kesä, jonka viime vuonna totesin mukavaksi käyttödekkariksi. Juoni on todella ovela, ja kun loppuratkaisu häämöttää, on jo varmaa, että mikään ei pääty kauniisti. Antonio Hillin kerronta kärsii edelleen tietystä hidasliikkeisyydestä, mutta toisaalta suorempi toimintakuvaus veisi terää Héctor Salgadon persoonaan tutustumiselta. Kirjan lopettava takauma lupaa jännitykselle jatkoa: Ruth on edelleen kadoksissa, mutta joku taitaa sittenkin tietää jotain. Jatkoa odotellessa suositus tälle.