Elokuvan käsikirjoitukseksi alunperin muokkaili Pentti Haanpää tämän jälkeenpäin löytyneen ja juuri julkitulleen romaanin Kauneuden kirous, heti sodan jälkeen hän tarjotteli juonekkaan kirjoituksen synopsia Fenno-Filmille, mutta kauppoja ei tullut.
Pentti Haanpäästä (1905–1955) elämäkerran, Pentti Haanpään tarina, kirjoittaja Matti Salminen selventää Kauneuden kirouksen esipuheessa, että tarina on alun alkaen lähtenyt liikkeelle Pentin isä-Mikon käsikirjoituksesta. Eli tätä pienoisromaania voi myös pitää isän ja pojan yhteistyönä.
Anna Ansala on romaanin päähenkilö – harvinaista: nainen siis Haanpään mieskylläisessä henkilökatraassa!
Anna jättää perheensä, ensin lapset yhdessä miehensä Kortteisen Jaakon kanssa. Sitten Jaako saa jäädä, ja Annaa kyyditään pohjoiseen toisen miehen matkassa. Paha maailma jää onnen odottaessa jossain muualla.
Mutta löytyykö onni?
Sitäpä romaani selvittelee ja lukija innolla mukana. Juonen käänteitä riittää. Kunhan eivät jäisi kaikille voittamattomat kortinlusut käsiin …
Kauneuden kirouksessa on paljon tuttua tavaraa, sitä haanpääläisyytta itseään – epäilyä maallisesta tasapuolisuudesta. Tuttua siinäkin mielessä, että kirjan tarinoita kirjailija on käyttänyt hyödykseen aikaisemmissa novelleissaan: Annan Jaako on luettu ja tavattu novellissa Jaako Kortteisen viimeiset vaiheet. Jaakon ja Annan poika Pekka, jo isäntämies, on nähty ja kuultu Hetassa, missä Heta, äidin viimeisen asuinsijan, syrjäisen metsämökin asujavanhus kertailee pojalle äiti-Annan loppuvaiheista.
Vaan tylystipä suhtautui Pekka äitiinsä yhä vaikka kuuli tämän nälkään kuolleen: ”- Vai niin! – Eikö siinä seurakunnassa enää vaivaishoito toimi?”
”- Kyllähän minä tässä takavuosina kyyditsin muuatta muoria, hän sanoi lopulta, – joka kuuletti ”äiti” olevan …”
Niin se elämä heittelee niin kaunista jos rumaakin. Kylmäksi tekee.
Kylmäksi ei jätä kuitenkaan tämä Haanpään jäämistöstä löytynyt Kauneuden kirous kaikkinensa. Haanpää on Haanpää viimeiseen hengenvetoon saakka.
Kauneuden kirouksen jälkeen kannattaa lukulistalle ottaa novellikokoelma Heta Rahko korkeassa iässä, josta yllä mainitut novellit löytyvät ja sitten seuraavaksi Atomitutkija, niin pääsee käsiksi Haanpään parhaisiin novelleihin ja itse Haanpään juttusille.
Suosittelen – kylmän lämpimästi.