Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Kahtia sahattu muumiokissa sekä kokoelma toisistaan perin poikkeavia henkilöhahmoja, Sapfon aikaisemmin tuntemattomia kirjoituksia sekä erikoisia sattumia ja tapahtumia.
Erik Wahlströmin kirja alkaa papyrologi Martin Greenin esitellessä hämäräperäisestä antiikkiliikkeestä ostamaansa muumioitua kissanpuolikasta Felixille sekä myöhemmin muutamalle muulle henkilölle, jotka kokoontuvat asian tiimoilta. Kun käy ilmi, että kissa on kääritty vanhoihin papyrussuikaleisiin, niitä aletaan irrottaa varovasti. Nykytekniikka on ihmeellinen apulainen ja asiaan vihkiytyneille selviää pian, että suikaleissa on tekstiä. Ne sisältävät itse Sapfon aiemmin tuntematonta tekstiä…
Kissassa on jotain muutakin arvoituksellista, kissojenkin mielestä. Lisäksi se vetää puoleensa tutkijoita, toimittajia ja kissalahkolaisia. Kreikkalainen rahakas laivanvarustaja Fafoutakis sekä siivooja Paraskevi liittyvät myös mukaan tarinaan tässä vaiheessa. Jotta kertomus ei olisi liian yksinkertainen eräs veneretki sekä tietokonepeli kuuluvat olennaisena osana mukaan. Ja aina jossakin vilahtaa myös kissan hännän tai viiksikarvojen viimeinen värähdys. Pahimmillaan se muuttuu isomman kissaeläimen hyökkäykseksi. Joku tai jotkut ovat selvästikin sitä mieltä, että kissojen kunniaa on puolustettava. Voiko kissa olla murhaaja – murhata ihmisen, sen häpäisijän?
Teosta jakavat eri henkilöille sattuvat oudot, joskus lähes mystiset tapahtumat sekä papyruspaloista yhteensovitettu Sapfon teksti. Kokonaisuus voi tuntua kirjavalta, mutta sen kokoavat yhteen jo mainitut seikat. Toisaalta, onko koko asialla merkitystä? Tarina on ensikatsomalta sekava, mutta lukemalla se muuttuu toisenlaiseksi. Samoin kuin papyruksenpalat luovuttavat salaisuutensa, myös kirja avautuu lukijalle. Ei ehkä jokaiselle samalla tavoin, mutta se onkin makuasia.
Kirjana tämä on outo elämys, joka vie mukanaan eri sfääreihin. Hienoinen ennakoimattomuus ja epäsovinnainen tyyli, sattumat ja oudot tapahtumat luovat mukaan hulluuden ja menneiden aikojen makua. Toisaalta kissat vaativat tämän lukemista loppuun.
Suosittelen ei-perinteisen muotokielen ystäville, jotka ehkä saavat tästä eniten irti. Toki tämän voi lukea vaikka jännityksen ja Sapfon runouden vuoksi, tapahtumat ja tunteet ovat välillä poikkeuksellisen voimakkaita. Erilainen, mielenkiintoinen romaani, joka jättää lukijalleen kihelmöivän kissamaisen tunteen.