Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Kauko Koskinen, 82, on eläkkeellä oleva tilastotieteen ja ATK:n ammattilainen. Hänen vaimonsa on pahasti dementoitunut ja elää kituuttaa jo yksityisessä hoitokodissa haamuhoitajien huomassa. Kauko elättää itsensä lisäksi poikaansa ja pojanpoikaansa, jotka ovat e-urheilijoita ja asuvat Kaukon kellarissa. Jotain puuttuu Kaukon elämästä, ja se jokin on tosi rakkaus. Onkohan nuoruuden rakastettu Liisa vielä elossa? Kuinka häneen saisi yhteyden?
Kaukorakkaus jatkaa Minna Lindgrenin humorististen vanhusromaanien sarjaa. Ehtoolehto-trilogian ja Vihaisen lesken jälkeen vuorossa on tarina jälleen yhdestä täysijärkisestä vanhuksesta, jota ihmiset ympärillä aliarvioivat. Ei Kauko vielä ole valmis luovuttamaan, ei! Kauko elää ajan hermolla kuten vakavaraisen ja säntillisen herrasmiehen kuuluukin. Mutta kaikenlaista vaikeutta voidaan tielle asettaa.
Parhaimmillaan Minna Lindgren on hurjan hauska kirjoittaja, joka sivaltaa sanan säilällä nykymenoa mitä viihdyttävimmin, mutta valitettavasti Kaukorakkaus jättää kyllä enimmäkseen melko kylmäksi. Hahmot ovat lähinnä karikatyyrejä, joita Lindgren käsittelee varsin lämpimällä huumorilla. Tässä onkin kirjan ongelma: se ei ole yhtä sekopäinen ja suorasukainen kuin esimerkiksi Vihainen leski. Minun makuuni Kaukorakkaus on vähän liian kiltti.
On Kaukorakkaudella kuitenkin hetkensä. Etenkin kirjan lopetuslause jättää hymyn huulille, ja voisin melkein lyödä vetoa, että Lindgren keksi sen jo varhaisessa vaiheessa kirjaa suunnitellessaan. Kyllä tästä pariksi päiväksi ihan hyvää viihdettä sai. Kannattaa kokeilla.
