Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
1960-luvun puoleenväliin tultaessa M.A. Numminen, sosiologian ja filosofian opiskelija, oli asettunut Somerolta Helsinkiin ja alkanut vähitellen huomata, että hänen jazz-harrastuksensa on käymässä vakavammaksi. Numminen liikkuu yliopiston ja kaupungin taide- ja kulttuuripiireissä laajasti. Pian on aika ensimmäisten omien levytysten. Lopulta se sosiologian gradu jääkin sitten roikkumaan. Hiljattain 80 vuotta täyttäneen Nummisen esiintyvän taiteilijan ura on jatkunut jo yli 50 vuotta.
Kaukana väijyy ystäviä on M.A. Nummisen muistelmien ensimmäinen osa. Se kattaa vuodet 1965–1989 varsin kronologisesti käsiteltyinä. Ja millaista muisteltavaa Nummisella onkaan! 1960-luvun monenlaisista provokaatioista ja undergroundista ponnistava yhteiskunnallinen musiikki saa rinnalleen uusrahvaanomaisen jatsin, jonka riemastuttavat sovitukset vanhoista amerikkalaisista jazz-standardeista ja saksalaisista schlagereista keräävät huiman suosion Pohjanlahden molemmilla rannoilla. Vähitellen mukaan tulevat myös lastenlaulut sekä monipuoliset vakavammat ja kevyemmät sävellykset. Numminen laajentaa repertuaariaan myös kirjallisuuden puolelle.
M.A. Nummisen mukana tutustutaan moniin suomalaisen kulttuurin ja musiikin vaikuttajiin sekä Nummisen rinnalla pitkän uran tehneisiin taiteilijoihin. Unto Mononen, Rauli ”Badding” Somerjoki, Jarkko Laine, Markku Into, Jani Uhlenius, Pedro Hietanen, Terho Pursiainen, Esa Saarinen ja ketä vielä. Pelkästään muistelmien henkilöhakemisto on 12-sivuinen. Henkilöiden lisäksi Numminen kertoo suhteestaan instituutioihin ja poliittiseen päätöksentekoon. Hän oli myös läheltä todistamassa Love Recordsin nousua ja sortumista. Näistä vuosista saadaan kiinnostavaa tietoa.
Kaukana väijyy ystäviä on esitystavaltaan lakoninen, mutta silti rikas, kunnollinen muistelmatiiliskivi. Tiivistä ilmaisua selittää osaltaan materiaalin runsaus. Välillä lukiessa meinaa tulla itsellekin hiki, kun miettii, millaista hullunmyllyä Numminen on rankimmat keikkailuvuotensa elänyt. Koska Kaukana väijyy ystäviä loppuu vuoden 1989 loppuun kuin seinään, ilman mitään kummempaa loppuyhteenvetoa, lienee asiallista olettaa, että jatkoa muistelmille seuraa. Sitä odotellessa lämmin suositus M.A. Nummisen muistelmien alkuosalle!
