Luin noin vuosi sitten kirjan Hevoseni, rakkaani ja kaipailin sille silloin jatkoa. Jatko-osa on nyt tässä ja toivon mukaan vieläkin enemmän on luvassa.
Even vanha hoitohevonen on myyty ja hän ikävöi sitä edelleen. Aluksi uudesta omistajasta ei ole tietoa ja sitten pitää jännittää, suostuisiko tämä myymään hevosen hänelle. Perhe on edelleen rahavaikeuksissa: äiti jää työttömäksi ja muualla asuvan isänkään työkuviot eivät suju parhaimmalla mahdollisella tavalla. Sattumalta Eve ystävystyy myös erään nuorisokodista karanneen pojan kanssa.
Tämä oli hevoskirja minun makuuni. Kirjassa kuvataan tavallista arkielämää myös tallin ulkopuolelta eikä mukana ole seikkailullista toimintaa. Hevosten ja ratsastuksen määrä kirjassa on sopiva, ei liikaa eikä liian vähän. Oma mielipiteeni on jo melko varmasti sen suuntainen, että Marvi Jalo on ainakin suomalaisista hevoskirjojen tekijöistä ykkönen.