Ensimmäinen ajatus: onpas kaunis kirja! Hillityn harmaat kannet, mutta suorastaan säädyttömän kylläisen keltaisina paistavat sivunreunat. Teos, joka on ulkoasultaan täysin Judith Schalanskyn käsialaa, varta vasten suunniteltuja kirjasimia myöten, onkin ansaitusti palkittu Saksan kauneimpana kirjana.
Mutta mistä se kertoo? Esipuheessa Schalansky kertoo rakastaneensa aina karttakirjoja. Saaret ovat monessa mielessä hyvin kiehtovia, etenkin nämä syrjäisimmät. Niiden saavuttaminen voi vaatia järjettömiä ponnisteluja, eikä näitä pyrkimyksiä useinkaan palkita millään tavalla.
Tämä kirja esittelee viisikymmentä saarta, joilla Schalansky ei ole koskaan käynyt, eikä tule koskaan käymään. Osa saarista on asuttuja, osa ei; yhdelläkin saarista on käynyt aikojen saatossa vähemmän väkeä kuin Kuussa. Kaikkia yhdistää syrjäisyys ja pieni koko. Jokaiselle on suotu yksi aukeama: vasemmalla puolella jonkunlainen kuvaus, enemmän tai vähemmän aiheeseen liittyen, oikealla sivulla sitten täsmällisesti piirretty saaren kartta, kaikki samassa 1:125000 mittakaavassa, samalla pelkistetyllä tyylillä.
Kaukaisten saarten atlas on kiehtova kirja, monet sen kuvaamista paikoista ovat omituisia hyvin kiinnostavalla tavalla. Samalla se jättää kevyen yhdentekevyyden tunteen. Välillä Schalanskyn huomiot saarista jäävät etäisiksi. Pääsiäissaaren kohdalla toistellaan kuluneita ja jo vääriksi todistettuja myyttejä saarelaisten itsetuhoisuudesta. Totta on kuitenkin se, että näillä eristäytyneillä saarilla matka onnesta täystuhoon voi olla lyhyt ja joillain saarilla tasapainon onnistunut ylläpitäminen on vaatinut rajuja uhrauksia.
Kaukaisten saarten atlas ei siis välttämättä ole mestariteos, jonka pariin mielisi palata uudestaan ja uudestaan. Se on kyllä ehdottoman kaunis ja sellainen helposti selailtava kahvipöytäkirja, jonka mielellään jättää esille. Sekä aihe että ulkonäkö herättävät varmasti kiinnostusta ohikulkijoissa.