Kate Mortonin kolmas suomennettu romaani Kaukaiset hetket vie lukijansa Milderhurstin linnan salaisuuksien pariin. Kustannustoimittajana työskentelevän Edien maailma mullistuu, kun hänen äitinsä eräänä päivänä saa Milderhurstin linnasta lähetetyn kymmeniä vuosia kadoksissa olleen kirjeen. Mitä tekemistä Edien äidillä oikein on linnan kanssa ja miksi äiti ei ole juurikaan kertonut menneisyydestään? Entä miksi linnassa asuvat sisarukset haluavat Edien kirjoittamaan kirjansa esipuheen? Vähitellen sekä äidin että linnan salaisuudet alkavat avautua Edielle, ja tämä saa haluamattaan merkittävän roolin menneisyyden solmujen aukaisijana.
Kaukaiset hetket on ensimmäinen Mortonilta lukemani romaani, joten en juurikaan osannut ennakoida mitä kirjalta olisi odotettavissa. Kirjan lukeminen vei minulta poikkeuksellisen kauan, mikä ei kylläkään johtunut tarinan huonoudesta, vaan ennemminkin kirjan verkkaisesta etenemistyylistä, joka suorastaan houkutteli olemaan kiirehtimättä tarinan parissa. Kaukaiset hetket onkin jännitysmomenteista huolimatta mielestäni ensisijassa niin sanottu vanhanajan lukuromaani, jonka parissa nautiskellaan sanoista ja tunnelmista, eikä syöksytä hurjaa vauhtia loppua kohden.
Kaukaisista hetkistä innostuneena tutustun varmasti kirjailijan aiempaankin tuotantoon, sillä jotakin hyvin kiehtovaa ja koukuttavaa Kate Mortonin kirjoitustyylissä on.