Tämä kirja on napakka kooste Suomen historiasta, missä pääosassa on ihmishenki. Kirjassa ei ole mitään turhia jaarituksia, vaan on kerrottu vain se oleellinen. Siksi kirja on varsin helppolukuinen. Sivuja on vain 179, johon sisältyy myös runsas kuvamateriaali.
Kansanperinne kulkee mukana ja onkin kiinnostavaa, millaiset tavat ja keinot ovat milloinkin olleet ajan vallassa. Ihmisiä on tapettu kaikin mahdollisin keinoin ja kuolemanrangaistus on ollut arkipäivää. Kuolema vieraili myös sairauksien ja nälänhädän muodossa ja viikatemies niitti runsailla vedoilla.
Uskonto on ollut joissain tapauksissa merkittävässä osassa ja toisaalta sitten taas taikauskoisuus ja noituus. Lukuisat erilaiset sodat ovat myös vieneet runsaasti ihmishenkiä.
Rosvoja on aina ollut ja kun lähetään rosvoamaan, saattaa tielle osuneet päästä hengestään. Kun on tuomittu ja jouduttu vankeuteen, niin … ”Ongelmaksi muodostui kuitenkin se, että miehet eivät pitäneet putkassa istumisesta…” Vankeja karkasi ja siitähän ei hyvä seurannut.
Onnettomuuksista yksi pahin oli panssarilaiva Ilmarisen uppoaminen, mikä vei 271 miestä. Mestaukset olivat niitä karmeita. Nykyihmiselle sellainen tapa on vieras ja vielä kun pappi on mukana lohdutuspuheineen, niin jo vain tuntuu irvokkaalta.
Kaikki tapaukset ovat siis kerrottu hyvin ja selkeästi ja jos niistä haluaa tietää lisää, niin ainahan voin perehtyä aiheeseen paremmin, sillä kirjassa on lähdeluettelo.
Kuvat ovat pääasiassa maalauksia ja niistä taas Hugo Simberg parhaiten edustettuna.
Pekka Tuomikoski on historioitsija, joka on kirjoittanut useita tietokirjoja ja hän toimii kirkkoherrana Limingassa. Niin ollen kirjassa on papinkin näkemys kuolemasta.
Erittäin suositeltava kirja!