Katumurha on Jarkko Sipilän kymmenes Takamäki-romaani, jossa Helsingissä jälleen tapahtuu outoja asioita. Takamäki itse on tällä kertaa kirjassa hieman syrjäänkatsojan osassa. Vaimon kuoleman jälkeen mikään ei enää ole tuntunut samalta kuin ennen, ei edes työ. Murharyhmän on kuitenkin toimittava, sillä väkivaltaa ei tunne kukaan niin hyvin kuin tekijät tai poliisi!
Tapahtumat alkavat iltapäiväruuhkassa, kun moottoripyöräilijä ampuu julkisesti miehen kuoliaaksi avoautoon. Poikkeuksellisen raaka teloitus saa murharyhmän pistämään parhaat (ja myös pahimmat…) miehensä toimeen välittömästi. Vihjeitäkin tulee, sekä oikeita että vääriä. Koska muu ei auta, päätetään käyttää hyväksi soluttautujia, vasikoita ja muitakin poliisin tuttuja.
Tapahtumat lähtevät vääjäämättömästi kuitenkin suuntaan, jota kukaan ei ole odottanut – paljastuksia tulee hitaasti ja lopulta kirjaimellisesti rysähtämällä, vaikka väärääkin miestä välillä epäillään rankasti. Tulos on kaikille odottamaton. Niin odottamaton, että tutkimuksiin olennaisesti vaikuttanut poliisi joutuu miettimään elämäänsä alusta lähtien uudelleen, onneksi kirjassa tutuksi tulleen kaverin opastuksella.
Sipilä tuntee erinomaisen hyvin poliisin hierarkiaa ja toimintatavat, teksti on todenoloista, jämäkkää ja ripeästi etenevää. Kun tähän liitetään hyvä Helsingin tuntemus sekä mainio tapa saada ihmiset kiinnostumaan pienistäkin asioista, on lukija koukussa.
Katumurha on jälleen jännäri, josta ei pysty päästämään irti. Se on luettava kerralla loppuun ja vielä uudelleen myöhemmin. Miten kaikki kävikään näin? Kuka teki virheen ja miksi rikollinen saattoi luottaa erinäisiin tahoihin? Sipilältä jälleen kova ja rankka jännäri, jossa kuitenkin vilisee myös inhimillisiä aspekteja. Suosittelen toiminnan ystäville, joita eivät tunteetkaan pelota.