James elättää itsensä juuri ja juuri kadulla soittamisella ja toipuu pikkuhiljaa huumeriippuvuudesta. Hän on onnistunut saamaan itselleen tukiasunnon ja pelkkä itsestään huolehtiminen on kokopäivätyötä. Eräänä päivänä James tapaa asuntonsa liepeiltä huonokuntoisen katukissan, jonka ottaa hoiviinsa ainakin siihen saakka, kunnes kissa on paremmassa kunnossa.
James luulee pitkään yhteiselon olevan vain väliaikaista, joillakin kissoilla vaeltaminen on veressä. Kissa on kuitenkin valinnut ihmisensä, joka on James ja kissa saa lopulta nimekseen Bob. Vaikka ruokittavia suita on yksi enemmän, kumppanuudesta on paljon enemmän hyötyä kuin haittaa.
Katukatti Bob ei ole vain suloinen kertomus fiksusta kissasta. Kirja on myös inhimillinen tarina todellisesta kädestä suuhun elämisestä. Bobin ja Jamesin tarinan tulevat lukemaan pääasiassa kissaihmiset, mutta harvoin saa lukea millaista on oikeasti työskennellä kadulla ja mitä niin fysiikka kuin psyykekin vaatii sieltä pois pääsemiseksi. Jälkikäteen maailmaa tulee katsottua hieman eri tavalla.