Katu on koskettavin lukemani kirja pitkään aikaan. Kirjoittaja Ulla Pyyvaara ja valokuvaaja Arto Timonen ovat seuranneet asunnottomien elämää vuosien ajan Helsingin Kalliossa ja koonneet yksiin kansiin 20 asunnottoman ihmisen elämäntarinan.
Kirjasta selviää millaista on jokapäiväinen olemassaolon taistelu, jos elää ilman asuntoa. Millaista on nukkua vessassa tai talvisella kadulla, mistä saa ruokaa ja tarvittaessa hoitoa ja millaista on elämä riippuvuuden kanssa. Kirja kertoo varsin havahduttavasti siitä, millaista asunnottomuus 2000-luvun Suomessa on ja millaista on jäädä yhteiskunnan turvaverkkojen ulkopuolelle.
Jokaisella kirjan asunnottomalla on omanlainen elämäntarinansa, eikä heitä joistakin yhtäläisyyksistä huolimatta voi niputtaa yhteen muottiin. Vaikka useimmat tarinat ovat hyvin surullisia, löytyy kirjasta myös toivon pilkahduksia. Syrjäytymiskeskustelun velloessa kiihkeimmillään soisin mielelläni mahdollisimman monen tarttuvan tähän kirjaan ja tutustuvan asunnottomien maailmaan.