Holly Bourne kirjoittaa nuorille aikuisille, mutta Katsokaa miten onnellinen olen on kirjoitettu aikuisyleisölle, tarkemmin ottaen sen kohderyhmää lienevät noin kolmikymppiset.
Kirjan päähenkilö on menestynyt kirjailija Tori Bailey, jonka miljoonia myynyt kirja on parikymppisiä naisia voimaannutta teos, joka neuvoo naisia elämään juuri sellaista elämää kuin he itse haluavat – Kuka v*ttu minä olen? on suorapuheinen, räväkkä ja sellaista viestiä Tori faneilleen viestii.
Ei siinä mitään, mutta kun Torin oma elämä ei olen ihan päivänvaloa kestävässä kunnossa. Poikaystävä Tom, kirjassakin kuvattu ihanista ihanin mies, on edelleen rakas ja tärkeä, ainakin hyvinä hetkinä, mutta kun Tom ei oikeastaan halua seksiä Torin kanssa, tuntuu välittävän kissasta enemmän kuin Torista ja jos seksiä nyt sattuu ihmeen kaupalla olemaan, niin se on kamalaa.
Ympärillä ihmiset menevät naimisiin ja saavat vauvoja. Tori ei itse oikeastaan haluaisikaan lapsia, tai no ehkä asiasta voisi vähän keskustella, mutta kun Tom ei kestä edes ajatusta asiasta puhumisesta, niin olepa siinä sitten. Tilanne muuttuu erittäin huolestuttavaksi siinä kohtaa, kun Torin paras ystävä Dee rakastuu yllättäen.
Onko Tori putoamassa täysin kelkasta? Ja mitä ihmettä hän kirjoittaa seuraavaan kirjaansa, koska sellainenkin pitäisi saada piakkoin aikaiseksi. Parikymppisten elämä ei ole enää ajankohtaista, nyt pitäisi jotenkin pureutua kolmikymppisyyteen – mutta uskaltaako Tori elää omien elämänohjeidensa mukaan ja kohdata totuuden?
Katsokaa miten onnellinen olen on hauska, moderni, feministinen ja raikas kirja. Parhaimmillaan se on varmasti kohderyhmälleen, lapsien hankkimisen ja parisuhteidensa kanssa kipuileville kolmekymppisille, mutta minäkin viihdyin vallan mainiosti. Saapa nähdä, tekeekö Bourne jatkossakin poikkeamia nuorten aikuisten kirjoista vanhempien aikuisten puolelle, ei se haitaksi olisi.