Katoava talvi kertoo sanoin ja kuvin ainutlaatuisesta pohjoisen talvesta, sen luonnosta ja ahdingosta. Kirja antaa lukijalle monipuolista tietoa ja ravistelee ajatuksia näyttävien luontokuvien kera.
Yhdistelmä Pertti Koskimiehen tekstit ja Markus Varesvuon kuvat on toiminut ennenkin, kirkkaimpana helmenä mielestäni Metson suku. Tällä kertaa tekstit tulevat Koskimiehen kynästä, mutta kuvat on jaoteltu teeman mukaan. Varesvuo on kuvannut linnut, Ville Heikkinen nisäkkäät ja Jarmo Manninen maisemat.
Koskimies on yksi Suomen linnuston parhaista asiantuntijoista, joka tunnetaan niin tietokirjojen tarkoista ja innokkaista teksteistä kuin myös suorasanaisista lehtikirjoituksista. Katoavassa talvessa hän kertoo paljon muustakin kuin linnuista, aloittaen kaukaa historiasta. Kirja onkin jaoteltu yleisempään tietoon talvesta, lajikohtaisiin esimerkkeihin ja tulevaisuuden näkymiin.
Laajimmassa osioissa käydään läpi eri lajeja, niiden suurimpia haasteita ja selviytymiskeinoja talvessa. Kanalintujen lumikieppi tai kymmenen gramman painoisen tiaisen ruoan varastointi ovat ihmeitä joita sietää ihailla. Jotkut lajit hyötyvät leudoista talvista, mutta talveen erikoistuneet lajit eivät ja ovat vaarassa kadota kokonaan. Pohjola lämpenee, talvi katoaa -luku kiteyttää erinomaisesti ilmastonmuutoksen vaikutusta luontoon ja samalla ihmiseenkin.
Kuten Linnut ja Ilmasto sekä Metsä minussa niin myös Katoava talvi on toisaalta kaunista, toisaalta korutonta kertomaa pohjoisen luonnon muuttumisesta sekä upeiden lajien vaikeuksista. Kaikki ne ovat yhtä aikaa kunnianosoituksia ja hätähuutoja.