Näppituntumalta sanoisin, että käytännössä kaikki lukemani Venäjälle sijoittuva kirjallisuus tapahtuu joko Pietarissa tai Moskovassa. Nyt ollaan kuitenkin jossain aivan muualla, kun Julia Phillips vie esikoisteoksellaan lukijat kauas Venäjän Kaukoitään Kamtšatkan niemimaalle.
Alue on vähän tunnettu ja hyvin syrjäinen. Asukkaita ei ole kovin paljon, vaikka Neuvostoliiton hajoamisen myötä Kamtšatka avautui. Toisen maailmansodan jälkeen niemimaa oli ollut kaikilta suljettu sotilasalue vuoteen 1989 asti.
Katoava maa on episodiromaani, joka tarkastelee erityisesti alueen naisten asemaa. Se alkaa tapauksella, jossa kaksi tyttöä siepataan. Sen jälkeen jokainen luku vie ajassa kuukauden eteenpäin ja katsoo tapahtumia eri henkilön näkökulmasta. Kaikki henkilöt ovat naisia ja monet kytkeytyvät toisiinsa jollain tapaa.
Episodimainen rakenne toimii tässä hyvin. Phillipsillä on pyrkimyksenä havainnollistaa naisten kohtaamaa väkivaltaa eri tavoin ja siinä kirja onnistuu. Eri kertojat tuovat erilaisia näkökulmia. Myös etnisyys ja yhteiskuntaluokka nousevat esiin. Kamtšatkassa asuu muun muassa eveenejä ja korjakkeja, jotka ovat tietysti valkoisten venäläisten näkökulmasta alempiarvoista roskasakkia.
Episodit yhdistyvät kuitenkin toisiinsa, vuosi etenee ja kadonneiden lasten mysteerikin saa lopulta uusia käänteitä ja johtolankoja. Lopputuloksena on oikein toimiva kirja, joka yhdistelee mainiosti kiinnostavaa juonta, kiehtovaa maailmaa ja asiallista sanomaa. Oikein vakuuttava esikoisteos!