Runoilija Raisa Marjamäki on julkaissut tähän mennessä neljä runokokoelmaa. Katoamisilmoitus on niistä ensimmäinen. Tämä oli minulle täysin sattumanvarainen kirjastopoiminta; mitään en tiennyt etukäteen, mutta olipahan mielenkiintoisen näköinen nide. Epämääräiset vanhat valokuvat kansissa herättivät uteliaisuuden.
Kuvien käyttö jatkuu kokoelman sivuilla. Valtaosa sivuista on vain tekstiä, mutta seassa on kuviakin, joiden päälle tekstiä on aseteltu kollaasimaisesti. Runojen asettelu sivuille on sekin dynaamista ja elävää, paikoin hyvinkin kuvallista.
Itse teksti miellytti minua välittömästi. Marjamäen tyyli tuo mieleen SITOIn kappaleet, näitä olisi helppo ajatella samalla tavalla esitettyinä. Tämä on asettelun kuvallisuudesta huolimatta ääneen luettavaa runoutta, sen verran herkullinen rytmi näistä runoista nousee kuin itsestään. Maistelkaapa vaikka tätä:
Hymyillä leveää vahinkoa
irrota jokaisesta väristä
lähteä käsistä kas täristä
hartioista kirpoaa siipiä ja jyrsijöitä
nyt jos jaksat odottaa ihan paikallaan tässä
auringonvalo jos odotat
näetkö valoläikät lähestyvät?
Katoamisilmoitus pysyy mielenkiintoisena alusta loppuun, sen verran yllätyksellinen se on. Jokaiselta uudelta aukeamalta voi löytyä jotain uutta kiinnostavaa. Samalla kokoelma on tyyliltään sisäisesti johdonmukainen; niin johdonmukainen, kuin tällainen zine-estetiikkaan ja kuvallisuuteen perustuva, paikoin dadaankin kallellaan oleva kokoelma voi olla.
Teksti pursuaa puhuttelevia kuvia ja maukkaita uudissanoja, mutta siinä on toisaalta myös konkretiaa, joka pitää sen riittävän lähellä lukijaa. Kaikkiaan siis oikein mainio kokoelma, joka oli ilo lukea. Tämän jälkeen ei oikein muuta voi kuin kääntyä kirjaston puoleen ja laittaa loputkin Marjamäen tuotannosta tilaukseen.
enää en edes huomannut odottavani
se on kuin tanssin suhde kävelyyn
poispääsy on pääsyy: lennättää
fiktiivistä leijaa kuvitelluissa museoissa