Kätkijät on vanha Carnegie-palkittu lastenkirjaklassikko 1950-luvulta, yksi rakastetuimpia klassikoita. Kirja sai uutta eloa Studio Ghiblin vuonna 2011 valmistuneen piirroselokuvan myötä ja sitä myötä Suomessakin uuden pokkarilaitoksen.
Kätkijät ovat pikkuihmisiä, jotka asuvat lattian alla ja kätkevät kaikenlaisia tavaroita, joita tarvitsevat. Kaikki ne kadonneet pikkuesineet, joita ei koskaan löydä, kätkijät ne ovat vieneet koloihinsa. Kätkijät uskovatkin, että isot ihmiset, inhimaaliset, ovat olemassa palvellakseen pienempää väkeä.
Arietta asuu isänsä Podin ja äitinsä Hemmelin kanssa keittiön lattian alla talossa, jossa on asunut aiemmin muitakin kätkijäperheitä. Nyt talo on hiljentynyt ja siellä asuu vain Ariettan perhe. Talossa asuu vanha täti ja tämän kaksi palvelijaa, mutta kun vieraisille tulee maaseudun rauhaan toipumaan lähetetty poika, kätkijöiden elämä mullistuu. Poika nimittäin näkee Ariettan – eikä kätkijä saa koskaan tulla nähdyksi!
Seuraa draamaa, kun kätkijäperhe menee paniikkiin havainnon vuoksi. Joutuvatko he nyt muuttamaan pois kotoaan, joka on heille niin hyvä ja rakas? Ei voi oikein jäädäkään, sillä havaituksi tuleminen on aina vakava vaara. Luvassa on jännittäviä käänteitä ja lukija saa jännittää, pysyykö kätkijöiden salaisuus vai paljastuvatko kätkijät taloudenhoitajalle, julmalle rouva Piiskalle.
Tässä tapauksessa täytyy kyllä kehua elokuvaa: Ghibli on modernisoinut tarinan hienosti. Pidän elokuvasta oikeastaan enemmän kuin kirjasta, mutta kyllä kirjakin hauskan lukukokemuksen tarjosi. Aloitin myös saman tien lukemaan kirjaa lapsille iltasatuna, ainakin alkuun innostusta riitti myös kirjan kuunteluun.
Kätkijöiden tarina jatkuu suomeksi vielä kolmen kirjan verran tästä ja englanniksi kirjoja on vielä yksi enemmän.