Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Simo Hämäläisen romaanihenkilöistä tunnetuin hahmo on ehdottomasti Pietari Aholainen eli Kätkäläinen. Pahansisuinen ja aivoituksissaan äkkinäinen Kätkäläinen asuu susirajan tuntumassa Salokylän Ruojankylän perukoilla Kätkävaaralla vaimonsa Iitamarian kanssa. Naapurin Kieppivaaran taloa asuu puolestaan rehti ja reilu Aimo Hurskainen Almansa kanssa. Kätkäläinen ja Hurskainen ovat lähes jatkuvasti tukkanuottasilla jostakin syystä, ja naapurisovun totaalisen särkymisen estää vain Hurskaisen ikuinen hyväntahtoisuus.
Tähän mennessä Simo Hämäläinen on kirjoittanut Kätkäläisestä viisi romaania, ja Kätkäläisen tarina niputtaa niistä yhteen kolme ensimmäistä. Kätkäläinen (1978) tutustuttaa lukijan herkullisiin henkilöihin ja kummallisiin korpimaisemiin. Tarina ei ole ehkä yhtenäisin mahdollinen, vaan ennemmikin sarja tuokiokuvia ja Kätkäläisen omaperäisiä päähänpistoja juopottelureissuista saunan polttamisineen hirmuiseen marjasatoon lakkasuolla. Samalla Hämäläinen kommentoi tyhjentyvien syrjäseutujen tilaa ja kaupunkien täyttymistä.
Sarjan toinen osa Kätkäläisen jättipotti (1996) operoi puolestaan jo EU-Suomessa. Kirjojen väliset parikymmentä vuotta ovat muuttaneet toki maailmaa paljon, mutta Hämäläisen rehevä kirjoitustyyli on säilynyt ennallaan. Tällä kerralla Hurskainen hankkiutuu hankaluuksiin lainantakauksen kanssa joutuen turvautumaan äärimmäisiin konsteihin, jopa lottoamiseen. Asialle laitetaan Kätkäläinen, ja monimutkainen sotku on taas valmis.
Kolmannessa kirjassa, Kätkäläinen ja ulkomaan elävä (2000), korpien asukit tutustuvat globalisaatioon. Kätkäläisen tyttären miehen kymmenvuotias ottopoika Sampo lähetetään talveksi Kätkävaaralle. Afrikassa syntynyt Sampo herättää tietenkin heti kylille saavuttuaan huomiota, eikä välttämättä aina niin kovin mukavassa mielessä. Pojan saapuminen tuntuu leudontavan vähitellen ikuisten kiistapukareiden Pietun ja Aimonkin välejä.
Simo Hämäläisen Kätkäläiset elävät juurevan ja herkullisen murteensa voimalla. Itäsuomalainen puheenparsi maistuu varsin mainiosti Kätkäläisen tyyppisten veijarihahmojen suupielistä luettuna. Muutenkin Hämäläisen rennon irtonainen ote ja värikkäät sanavalinnat jaksavat hymyilyttää hiljaa ja naurattaa kovaa. Sopivina annoksina nautittuna Kätkäläisen tarina ansaitsee kyllä vinkkauksensa.
