Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Säästelin Kätilöä pitkään. Aina ohimennen kuulin siitä kaikenlaista, jokaisella oli oma mielipiteensä, kaikki olivat lukeneet kirjan eri lailla.
Kun vihdoinkin tartuin kirjaan, se otti minut. Luin sitä hitaasti ja nautiskellen, sillä siinä oleva kieli on niin elävää ja rikasta, sen monimuotoisuus on niin huikeaa, että siitä ei voi muuta kuin nauttia. Uusia sanoja ja niiden merkityksiä tulee kaiken aikaa vastaan ja lisäksi teosta siivittää lappilainen murre.
Kirja kertoo Lapin sodasta. Nainen, Villisilmä on kätilö, joka on saanut oppinsa vanhemmalta naiselta. On kuitenkin sota-aika ja se antaa oman kamalan makunsa ja värinsä kaikkeen. Kätilön tehtäviin kuuluu muukin kuin lapsen auttaminen maailmaan. On tehtävä asioita, halusi tai ei, hirveitäkin asioita. Niistä Katja Kettu loihtii uskomatonta kuvaa. Luin varmasti välillä ”silmät kiinni”, koska en kokenut kirjaa niin kauheana, kuin miten minulle siitä kerrottiin. Katja Kettu kertoo monia asioita tavalla, joka antaa lukijan itsensä loihtia hirveydet eteensä.
Kätilö ei ole pelkkää kamaluutta, ei ollenkaan, sillä pääosassa siinä on rakkaustarina. Päähenkilö, Villisilmä, joka toimii kätilönä, tapaa saksalaisen Johann Angelhurstin ja rakastuu saman tien. Hän haluaa miehen ja rukoilee, Jumala, anna minulle tämä mies, niin muuta en enää halua. Villisilmä saakin Johanneksensa, mutta sota on armoton. Lestadiolaisena Villisilmä kokee tekevänsä syntiä, mutta ei voi itselleen mitään.
Lukukokemuksena tämä kirja on aivan uskomaton. Se avartaa mieltä ja tuo esiin uusia asioita. Se on ainutlaatuinen sotakirja, jossa ei ole räiskyviä taistelukohtauksia vaan sodan toista puolta. Mitä tapahtui, mitä naiset näkivät ja kokivat. Olipa se sitten kuinka kamalaa tahansa, minusta kirja oli lohduttava, sillä se on kuitenkin tarina siitä, miten nainen jaksaa ja selviytyy.
Suosittelen tämän kirjan lukemista ajan ja ajatuksen kanssa, hitaasti maistellen ja nauttien sanojen vuolaudesta.
