Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Perhettä on kohdannut suru. Parantumattomasti sairas Kerstin, perheen kuopus, on kuollut 37-vuotiaana. Perhe on koolla hautajaisissa, myös Tea, joka ei ole tavannut muuta perhettä pitkään aikaan.
Teallakaan ei ole helppoa. Tea on täyttänyt kotinsa kaikenlaisella tavaralla, hamstraaminen on saanut sairaalloiset mittasuhteet, eikä terveyskään ole fyysisestikään kovin hyvä. Hautajaisiin on kuitenkin sinniteltävä pojan tuella ja sen jälkeen kestettävä muistotilaisuus, jossa isosisko Bea huseeraa entiseen tapaan, isoveli Leo pohtii vain pelihimoisia vedonlyöntikuvioitaan ja äiti Ilse kärsii ja vaikeroi. Ex-mies Simoniakin pitäisi kestää ja kaikkia tuntemattomia ihmisiä.
Yhdenlaisena sairaskertomuksena ja kuvauksena vaikeista ihmisistä Katedraali tuo mielleyhtymiä Thomas Bernhardin teoksiin. Tätäkin oli raskas lukea. En tiedä, minkä teoksen takakannen kirjoittaja oli lukenut, mutta ei selvästikään samaa kuin minä: mikään briljantin hauska naurupommi tämä ei ollut, vaikka takakannessa sitäkin luvattiin.
Katedraali on synkkä kuvaus mieleltään sairaan ihmisen sielunmaisemasta. Tea on vain nelikymppinen, mutta käyttäytyy toisaalta kuin avuton lapsi, toisaalta kuin raihnainen vanhus. Tarinaa kerrotaan loikkien aikatasolta toiselle, Tean ajatusvirrasta on välillä hankala hahmottaa, ollaanko tässä hetkessä, jossain menneessä vai missä.
