Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Tämän kirjan luettuani huomasin tuntevani jonkinlaista suuttumusta tai katkeruuttakin: en suinkaan muistelmien kirjoittajaa kohtaan, vaan jotain korkeampaa voimaa, maailmankaikkeutta tai ties mitä sellaista kohtaan, koska näin aktiivisen, älykkään ja monitaitoisen ihmisen elämäntyö katkesi aivan liian aikaisin, vain 57-vuotiaana.
Jyrki Kasvi syntyi Kymenlaaksossa Pyhtäällä 1964. Kirjassaan hän muistelee lyhyehkösti, mutta elävin sanakääntein lapsuuttaan ja nuoruuttaan: hän tuntui olleen varhaiskypsä kirjatoukka, jolta huolehtivat vanhemmat joutuivat ottamaan Tolkienit pois, että läksyt ja unikin olisivat saaneet oman aikansa. Star Trekit tuli kurkittua ovenraosta, koska silloin olisi pitänyt myös jo olla nukkumassa, mutta aito ja alkuperäinen Tähtien sota iski suoraan nuoren katsojan tajuntaan.
Tästä seurasikin elämänmittainen tieteis- ja fantasiakulttuurin harrastus, Kasvi jopa julkaisi omia novellejaan Aikakone-lehdessä. Sen sijaan koulun liikuntatunnit harmittivat; onneksi omaehtoiset liikuntaharrastukset, kuten aikuisiän melonta, voittivat sen harmin. Mutta sitten elämään tuli aivan uusi asia eli kotitietokoneet: Kasvista tuli Mikrobitin, Pelit-lehden sekä C-lehden vakituinen kirjoittaja. Tätä kirjoittaja kutsuukin sitten kirjan otsikon mukaiseksi ensimmäiseksi elämäkseen. Nämä lehdet olivat hänelle ”varsinainen kirjoittamisen korkeakoulu”, kuten Kasvi itse mainitsee. Samaan aikaan hänestä muodostui etenkin Mikrobitti-lehden nuoremmille lukijoille merkittävä esikuva, jollei suorastaan guru, mutta tästä hän ei itse vaatimattomasti mainitse mitään. Myös Kasvin ensimmäinen varsinainen monografiajulkaisu käsitteli luonnollisesti Commodore 64 -konetta, tuota ”tasavallan tietokonetta”.
Toinen elämä oli sitten tutkijanura, joka alkoi työpsykologian opinnoilla Teknillisessä Korkeakoulussa ja huipentui EU:n asiantuntija-arvioijana toimimiseen ja väitöskirjaan vuonna 2003. Jo 1990-luvun puolivälissä politiikka alkoi kutsua; pitkään Kasvi oli arvellut, ettei se voisi häntä vähempää kiinnostaa, mutta koska politiikan ja poliitikkojen nillittäminen (Kasvin oma ilmaus) sai yhä enemmän jalansijaa hänen elämässään, siirtyi hän vähitellen kolmanteen elämäänsä poliitikkona.
Aluksi häntä innostivat vastaperustetut nuorsuomalaiset, koska hän päätti lähteä vaikuttamaan siihen, ettei näistä tulisi samanlaista puoluetta kuin muista. Näin hän pääsikin heidän listoiltaan Espoon kaupunginvaltuustoon vuonna 1996. Nuorsuomalaisille sitten kävi niin kuin kävi, eli puolue hävisi kokonaan poliittiselta kartalta, ja silloin Kasvi kiinnostui Vihreistä, joiden edustajana hän olikin sitten moneen otteeseen sekä kaupunginvaltuustossa että eduskunnassa. Hän kertoo kiinnostuneensa Vihreiden arvoliberalismista ja osin myös ympäristöarvoista, mutta rivien välistä tekstistä paistaa myös se, että Kasvi ei olisi ollut ollenkaan innostunut sitoutumaan tiukkaan puoluekuriin, siihen, että puolue määrittelee, miten missäkin asiassa äänestetään. Mutta tämä on nyt vain minun tulkintaani.
Eduskunnassa Kasvi teki paljon tärkeää työtä digitalisaation puolesta, sillä asenteet sitä kohtaan olivat monilla edustajilla vielä melko konservatiivisia. Lisäksi hän oli kiinnostunut tekijänoikeuskysymyksistä sekä tasa-arvoisten avioliitto- ja hedelmöityslakien toteuttamisesta.
Sitten iski sairaus. Kasvi kertoo melko koruttomasti vaikeasta syövästään. Hän menetti syöpäleikkausten seurauksena molemmat munuaisensa, pernansa ja virtsarakkonsa. Kun maksaan tuli etäispesäkkeitä, ei niitä saatu enää hoidettua, olkoonkin että hänen tukijansa ja ystävänsä keräsivät kokoon huomattavan rahasumman, jolla hän sai kokeiltavakseen hyvin kallista amerikkalaista lääkettä. Jyrki Kasvi nukkui pois marraskuussa 2021 mielibändiään Rammsteinia kuunnellen.
Kuten kirjoitin, saatoin vain arvostaa Kasvin laajaa elämäntyötä ihan puoluekannasta riippumatta. Hän oli kirjan perusteella oikein taitava kirjoittaja – eivät siis menneet Mikrobitin opit hukkaan – sekä monialainen, monesta kiinnostunut, älykäs ja nokkelakin. Kovin suurta itsetietoisuutta ei kirjasta kuitenkaan huokunut, sellainen terve itsetunto ainoastaan. Vaikka monet Kasvin elämäntyön aloista olivatkin itselleni vieraita, huomasin lukevani tätä kirjaa hyvin kiinnostuneena. Hän sai tekstinsä elämään, ja on todella hienoa, että tämä teos ehti valmistua.
