Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Irlantilaissyntyisen Maggie O’Farrellin Käsi jota kerran pitelin on hänen ensimmäinen suomennettu romaaninsa. Kirja sijoittuu sekä menneisyyteen että nykyisyyteen ja kertoo kahden eri sukupolven tarinaa.
1950-luvulla nuori Lexie Sinclair elää maalaiskaupungissa ja odottaa elämänsä alkavan. Muutos toteutuukin, ja Lexie paitsi muuttaa Lontooseen kohtaa myös suuren rakkautensa. Kirjailija ei kuitenkaan salaa sitä, että Lexien kohtalona on kuolla nuorena, mikä tuo tarinaan oman surumielisen vivahteensa.
Nykyajassa sen sijaan Ted ja Elina ovat saaneet ensimmäisen lapsensa. Tuore perhe yrittää toipua synnytyksen traagisista käänteistä ja varsinkin Elinalla on kuoleman läheisyydessä käytyään vaikeuksia saada otetta elämästä ja äitiydestä. Ted puolestaan alkaa lapsen syntymän myötä saada kummallisia takaumia menneisyydestään, ja alkaa epäillä että hänen lapsuudestaan löytyy salattuja asioita.
Kuten lukija saattaa arvatakin, sekä menneisyyden että nykyisyyden tarinat kietoutuvat lopulta yhteen ja tarina muodostuu kokonaisuudeksi. Vaikkei kirjan juonessa loppujen lopuksi ole mitään kovin erikoista, se onnistuu kattamaan oikeastaan koko ihmiselämän. Elämä, rakkaus ja kuolema ovat vahvasti läsnä koko tarinan, ja surumielisyys luo kirjalle oman tunnelmansa. Kirjassa on mielestäni myös harvinaisen hienoa äitiyden kuvausta ja itse ainakin samastuin Elinan tuntemuksiin vahvasti. Myös Lexie oli sympaattinen hahmo, ja hänen kohtalonsa jäi kirjan lukemisen jälkeen pyörimään ajatuksiin pitkäksi aikaa.
Toivottavasti kirjailijalta suomennetaan lisääkin teoksia, sen verran vaikuttava kirja Käsi jota kerran pitelin oli.
