Kartio — sarjakuvia -albumi on erilainen kuin tekijän aikaisemmin ilmestynyt Prinsessa. Kartiot ovat erilaisia ja elävät omaa elämäänsä, tarkat mitatkin on joistakin annettu. Toisaalta taas albumissa on strippejä, jotka myös elävät täysin omaa elämäänsä. Joissa on vain ajatus, ehkä ajatus jatkuu sitten lukijan mielessä. Välillä taas seuraa pidempi tarina, jatkumo, josta saa aikaan vaikka mitä. Näitä ei kuitenkaan ole eritelty toisistaan, joten albumin voisi lukea kokonaisenakin tarinana. Itse kyllä jäin koukkuun muutamaan erilliseen yhden sivun strippiin. Mietelauseenomaiseen sivun kokonaisuuteen, jossa on herkkä ajatus. Ajatus, joka kasvaa taas lukijansa mielessä ja vastaa itse itselleen.
MK Einiön ilmaisutapa on mielenkiintoinen ja erilainen tässäkin. Prinsessaan verrattuna vielä pelkistetympi, mutta toisella otteella, ehkä laajemmalla kädellä ja mielellä piirrettynä. Toteutus on musta-valkoista, selkeää ja ajatuksella(kin) laadittua sarjakuvaa.
Itse pidin tästä. Albumista saa parhaimmillaan monta ajatuksenpoikasta vaikka keskusteluun tai mietinnän aiheita ja hyviä ideoita kotitekoisiin mietelauseisiin. Toki tätä lukee kuin mitä sarjakuvaa tahansa, kuvan ja sanan takia, niiden yhteensopivuus on tässä parhaimmillaan. Suosittelen kaikille sarjakuvan ystäville, ikään ja sukupuoleen katsomatta. Lisää uutta ja outoa kotimaista sarjakuvaa lievän anarkistisessa, mietiskelevässä ja ironisen hauskassa hengessä on aina tervetullut vaihtoehto!