Norjalainen Bjørn Berge harrastaa postimerkkeilyä ja kadonneita maita. Tähän kirjaan on koottu valikoima maita, joita ei enää ole. Maan määritelmä on melko joustava; Bergelle tuntuu riittävän, että kyseessä on joku alue, jolla on joskus ollut jonkinlaisia postimerkkejä.
Kirja esittelee viitisenkymmentä maata tai aluetta, joista suomalaiselle lukijalle tuttuja ovat varmasti esimerkiksi Biafra, Itä-Karjala, Kanaalisaaret, Tulimaa, Panaman kanavavyöhyke ja Schleswig. Vähän vieraampia mantuja edustavat vaikkaapa Boyacá, Itä-Rumelia, Carnaro ja Fiume, Tannu-Tuva ja Ylä-Yafa.
Bergellä on vähän erikoinen suhtautuminen postimerkkeihin. ”Otan postimerkit esille, haistelen ja silittelen niitä, ehkä jopa lipaisen kielelläni. Maistan vanhan arabikumin, kasvitärkkelyksen tai sarviliiman, tai parhaassa tapauksessa jonkin määrittelemättömän maun, joka saattaa olla peräisin aikaisemmista nuolaisuista kauan sitten jossain maailman kaukaisessa kolkassa.”
Yäk. Hupinsa kullakin. Kirja tarjoilee enimmäkseen varsin pintapuolisia raapaisuja eri alueilta, eikä jokainen juttu ole aivan onnistunut. Parhaimmillaan Berge tarjoaa kuitenkin mielenkiintoisen vilauksen johonkin historian kolkkaan ja usein mukana on kirjallisuudesta poimittuja aikalaisvaikutelmiakin. Pahimmillaan käsissä on hieman kömpelösti suomennettua vähän tunkkaiselta kolonialismilta tuoksahtavaa tekstiä.
Selailemisen arvoinen teos Kartalta kadonneet kuitenkin on.