Afgaanikirjailijan kolmannen suomeksi ilmestyneen teoksen mittakaava ja äänilaji on sama kuin aiempien. Kahden henkilön ympärille tiivistyvän pienoisromaanin verkkainen, tunnelmaa tarkkaan kuvaileva teksti kasvaa kirjan mittaan kuiskauksesta huudoksi.
Nainen hoivaa haavoittunutta miestä ja yrittää pitää hänet piilossa, kun ympärillä käydään sisällissotaa. Nainen lukee rukouksia ja puhelee miehelle, joka ei vastaa eikä reagoi. Vähitellen naisen ääni nousee, ja saamme tietää, millainen heidän suhteensa on ja mitä nainen on kokenut. Kokemuksia hänelle karttuu lisääkin, kun sotilaat tunkeutuvat asuntoon. Samalla hämärtyy sodan osapuolten raja. Kuka on vihollinen?
Tämäkin Rahimin teos on sodanvastainen puheenvuoro, mutta ennen kaikkea se on vahva ja järkyttävä puheenvuoro naisen asemasta miesten hallitsemassa yhteiskunnassa. Jos yhdellä miehellä onkin elämänviisautta annettavanaan ja toisella halua oppia jotain, kolmas voi tuhota kaiken riistäen naiselta koko elämän. Kirjan nimessä sen fiktiiviseen kertomukseen yhdistyy vanha persialainen myytti, yksi kirjan sisäkkäistarinoista.
Miksi mies kirjoittaa näin vahvan puheenvuoron naisten puolesta? Tämä on muistokirjoitus afgaanirunoilija Nadia Anjumanille, jonka oma aviomies pahoinpiteli kuoliaaksi; myöhemmin Rahimi kohtasi koomassa maanneen aviomiehen ja asetti mielessään itsensä kuolleen Nadian asemaan. Teos on kaunokirjallisesti vakuuttava myös ilman tätä taustatietoa, kuten hyvän teoksen pitääkin, mutta kirjailijaa puhutellut tositapahtuma lisää tekstin painoa. Like on julkaissut teoksen yhteistyössä Suomen UNIFEMin ja Ranskan ulkoministeriön kanssa. Kiitos kaikkien kolmen sekä hyvän suomentajan, tarjolla on intensiivinen kokemus suomalaisellekin laadun lukijalle.