Jos pidät laillani intertekstuaalisuudesta ja siitä, että saat vinkkejä muista kirjoista, kun luet yhtä opusta, Sara Stormin Kirjavan kulmauksen Enni -sarja on sinua varten. Jo ensimmäisessä osassa, Pikkujouludiskossa, tapasimme Ennin työtoverin Päivin, joka on varsinainen juonitiivistelmien tietopankki ja muistaa kirjasta kuin kirjasta vaikka mitä.
Kärsimysnäytelmä Käpylässä on sarjan toinen osa, ja Päivi, joka harvoin puhkeaa puhumaan muusta kuin kirjojen tapahtumista, jää joksikin aikaa pois töistä. Onko hän sairas? Onko Päivillä kenties syöpä? Enniä huolettaa.
Käpynäyttämö valmistelee aivan omanlaistaan modernia kärsimysnäytelmää esitettäväksi pääsiäisenä. Ennin elämä kääntyy kärsimykseksi muutoinkin kun näytelmän harjoituksissa, kun Leo lähtee koko kevääksi töihin Kööpenhaminan-toimistoon. Entä jos hän löytää sieltä paikkansa, onhan hänellä tanskalaisia sukujuuria? Chili polttaa Ennin suuta ja ajatukset päätä.
Yhteisistä viikonlopuista sovitaan, ja Enni lähtee Kööpenhaminaan kevättohinan keskellä:
– Järjestyikö kaikki ihan hyvin? Leo katkaisi hänen ajatuksensa. – Työt ja muut? Kun tämä reissu tuli aika äkkiä.
– Joo, Enni sanoi. – Aurora sulki kirjakaupan tänään, ja Jalmari ja Mariama söpöstelevät huomenna siellä kahdestaan. Käpynäyttämöllä on täysi tohina päällä siitä pääsiäisen kärsimysnäytelmästä, mutta, no, ne briiffaavat mua sitten.
– Pitää katsoa, jos mä pystyisin tulemaan pääsiäiseksi Helsinkiin, Leo sanoi. – Niin näkisin sen teidän näytelmän.
– Ei, Enni parahti kauhistuneena.
– Mitä? Et halua mua sinne? Leo ihmetteli.
– En halua, että sä näet mua siinä kärsimysnäytelmässä. Mä voisin kärsiä, Enni selitti. – Ja mahdollisesti säkin. Siinä olisi jo ihan liikaa kärsimystä. Enemmän kuin tilattiin.
– Höhlä, Leo naurahti ja suukotti hänen poskeaan.
Ennin äiti innostuu laatimaan räsymattokirjan miniänsä kanssa. Ottaahan Enni sitä sitten kirjakauppaan myyntiin? Enni epäilee itsekseen, ettei monessa helsinkiläiskodissa ole kangaspuita. Kaunis valokuvakirja löytää silti lukijansa.
Yhtenä aamuna työkaveri kysyy, kuuliko Enni jo Päivistä. Noinhan suru-uutista pohjustetaan, eikö vain? Enniä itkettää, ja työkaveri ihmettelee, ovatko ne ilon kyyneleitä.
– ”Ilon kyyneleitä”! Oletko sä ihan sairas? hän parahti. – Miksi mä olisin iloinen siitä, että Päivi on kuollut?
Nyt Aurora näytti siltä kuin Enni olisi juuri kopsauttanut häntä halolla päähän.
– Täh? Missä välissä se ehti kuolla, kun se just aamulla oli telkkarissa? hän ihmetteli.
– Telkkarissa, Enni toisti. – Onko Päivi ollut telkkarissa kertomassa syövästään? Tänäänkö?
Aurora näytti pelästyneeltä.
– Oliko Päivillä syöpä? Ai kamala. Sitä mä en tiennyt. Eikä se tainnut syövästä puhua mitään, tai en mä ainakaan kuullut –
– Suu kiinni! Enni voihkaisi tuskastuneena. – Tai siis, nyt kerrot, mitä sä tarkoitat: sekö oli se yllätys, että Päivi on ollut telkkarissa?
– Niin, tai siis se kirja, joka siltä ilmestyi, ja josta kaikki on ihan innoissaan, Aurora sanoi.
– MITÄ?!
– Joo, kirja.
Päivin kauhuromaani Pirun leukaluu ammentaa mytologisista aineksista. Kirjailijaa on innoittanut rikkaaseen kielenkäyttöön ja kirjoittamiseen myös Volter Kilven Alastalon salissa. Kaikkien kuulemma pitäisi lukea se. (Hihitin itsekseni ja aprikoin, miksi se innoitti romaanihenkilön kirjoittamaan kauhua. Ei ilmeisesti ollenkaan niin pitkäveteinen kirja kuin maineensa…)
Kärsimysnäytelmä Käpylässä on sarjan avausosan lailla hauska ja vetävä, taattua kokeneen viihdekirjoittajan työtä. Palava rakkaus -blogissaan Sara Storm jakaa ajatuksiaan kirjoittamisestaan.