Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Timo Sandberg on saanut hienon julkisen tunnustuksen, kun hänen viime vuonna ilmestynyt Mustamäki-kirjansa palkittiin Suomen dekkariseuran Vuoden johtolanka -palkinnolla. Se olikin varsin mielenkiintoinen ja tavallisuudesta poikkeava sijoittuessaan historialliseen ympäristöön.
Nyt Sandberg on palannut vanhan tutun komisario Erkki Heittolan pariin. Heittola on tosin sairaslomalla saatuaan ampumahaavan edellisessä tapauksessaan, mutta ei malta tietenkään pysytellä ulkona tutkimuksista. Lahtea ravistelee ryöstöjen aalto: nuorisojengi urkkii vanhuksilta pankkiautomaateilla tunnuslukuja ja ryöstää heidät sitten. Lopulta yksi tällainen ryöstö päättyy tavallistakin kohtalokkaammin, kun uhri kuolee saamiinsa vammoihin. Samoihin aikoihin Lahdessa kokoontuu ay-opistossa tutustunut miesporukka, joista on vuosien kuluessa tullut kaupunginjohtajia ja muitakin isoja kihoja. Eräänä iltana yksi heistä löytyy murhattuna, konsultti ja paljon vihamiehiä kerännyt Jorma Alaeskola. Onko nuorisojengi myös tämän miehen murhan takana, vai ovatko tapahtumat täysin irrallisia? Entä sitten kun toinenkin näistä isoista kihoista saa surmansa?
Kärpäsvaara on huomattavasti perinteisempi dekkari kuin Mustamäki, mutta se tarttuu ainakin ohimennen moniin tärkeisiin sosiaalisiin ja yhteiskunnallisiin kysymyksiin. Syrjäytyneet nuorisojengin jäsenet kärpästatuointeineen ovat keskeisessä roolissa, samoin vanhentuvat hauraat sotaveteraanit. Sandberg kirjoittaa mielenkiintoisesti sekä poliisien, rikollisten että uhrien kannalta katsoen. Ja kyllähän kirjassa myös käsitellään Heittolan ja hänen naisystävänsä Tarun suhdetta. Paikallisväri on myös yksi tämän kirjan parhaimpia anteja. Lahtihan on dekkareiden lukijoille tullut hyvinkin tutuksi, koska sieltä on Sandbergin lisäksi dekkareita kirjoittanut ainakin Eija Piekkari.
Kärpäsvaaran loppuratkaisussa on ehkä vähän deus ex machina -vaikutelmaa; syyllinen löytyy sitten kovinkin nopeasti aivan kirjan loppumetreillä, mutta uskoisin että lukijaa tämä ratkaisu kuitenkin tyydyttää. Hyvää suomalaista dekkaritasoa siis kaiken kaikkiaan.
