Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Suomen sodan jälkeen keisari on nostanut autonomisen Suomen kansakuntien joukkoon. Kansallismielisyys alkaa itää sivistyneistön joukossa. Nuori kansakunta tarvitsee esikuvia ja sankareita. Sellaiseksi kelpaa suuri runoilija J. L. Runeberg, Pietarsaaresta Porvooseen vähitellen valunut merikapteenin poika, jonka tuotanto ei hyllymetreissä mitaten ole kovinkaan leveä, mutta jonka jokainen painettu sana kuvastaa jalon ja urhoollisen kansan parhaita ihanteita. Kansakunnan kaapin päältä arvostettu runoilijasankari, lehtori ja kunniatohtori voi tyytyväisenä seurata, kuinka Suomi kohottaa ylpeän päänsä vähä vähältä yhä korkeammalle.
Erik Wahlströmin kuva kansallisrunoilija Runebergistä ei ole ihan yhtä ihanteellinen. Ei — mestari on ilkeä, oikutteleva ja helposti ärsyyntyvä despootti, joka on tottunut saamaan tahtonsa läpi niin kotona kuin ystäviensäkin seurassa. Runeberg kulkisi metsällä tai kalassa paljon mieluummin kuin kaiken maailman promootioissa ja juhlallisuuksissa. Vaimonsa hän päivittäisi nuorempaan, jos vain mahdollista. Runeberg ymmärtää oman arvonsa: hän on suurin, muut tulevat perästä.
Kärpäsenkesyttäjässä Erik Wahlström pääsee fiktiivisen romaanin keinoin käsittelemään Runebergin monimutkaista henkilökuvaa julkisuuden korulauseiden ja sievistelevän historiankirjoituksen takana. Wahlström antaa äänen Runebergin itsensä lisäksi myös monelle muulle Runebergiä lähellä olleelle henkilölle ja taustavaikuttajalle, kuten Fredrika-vaimolle, J. V. Snellmannille, Fredrik Cygnaeukselle ja niin edelleen. Myös eläimet pääsevät sanomaan mielipiteensä. Materiaalina käytetään lisäksi Runebergin omia tekstejä sekä muuta historiallista materiaalia.
Kaikkiaan Erik Wahlströmin romaani onnistuu varsin kiintoisasti avaamaan Runebergin henkilökuvaa ja ottaa osin yllättäviäkin näkökulmia kansallisrunoilijamme elämään. Tarkoituksena on päästä suurmiesmyytin toiselle puolelle, todelliseen henkilöön sankarinpalvonnan taakse. Wahlströmin tulkinta Runebergista fiktion keinoin on räväkkä ja liioittelevakin, mutta ajattelemisen aihetta se kyllä antaa. Ajankuvanakin Kärpäsenkesyttäjä kiehtoo, joten vuoden 2010 Finlandia-ehdokkuus ei tullut suotta. Suosittelen.
