12-vuotias Shida on kotoisin Tansaniasta Viktorianjärven saaristosta. Hän jää orvoksi, eikä viihdy isoisänsä uuden perheen hoivissa. Niinpä hän karkaa kotoa mantereelle Mwanzan suurkaupunkiin ilman sen konkreettisempia suunnitelmia kuin hakeutua paikalliseen köyhäinkouluun. Asunnosta, toimeentulosta tai muustakaan ei ole mitään tietoa. Niinpä Shida päätyy monien kaltaistensa sekaan kadulle.
Sunday Ngakaman ja Sanna Hukkasen sarjakuva Karkuteillä perustuu aitoihin katulasten haastatteluihin. Hukkanen ja Ngakama ovat työstäneet albumin yhdessä niin tekstiä kuin kuviakin myöten. Värikäs ja hieman naivistinen kuvitus on kaunista katsoa. Kokonaisuus toimii hyvin.
Karkuteillä on aidosti empaattinen teos. Sen näkökulma on lämmin ja ymmärtävä: katulapsen tarina on usein monimutkainen. Miksi Shida päätyy taskuvarkaaksi, miksi monet lankeavat huumeisiin, ja mikseivät virkamiehet ymmärrä? Mistä päivittäinen ruoka, mistä suoja yöksi? Ankeista oloista huolimatta lapset säilyttävät uskonsa tulevaan ja jaksavat haaveilla vaikka kuinka kaukaisista asioista.
Yhdessä vähän aikaa sitten lukemani James Tooleyn Kukoistavan puun kanssa Karkuteillä on onnistunut avaamaan minun silmiäni. Miksi lapsen etua päätettäessä ei kysytä lapsilta itseltään, mitä he haluavat? Ihmisarvoinen elämä kuuluu kaikille asuinpaikasta, sukupuolesta ja iästä välittämättä.