Räyhhhhh! Jyskis! Jyskis! MuRrrrr! Maiskis!
Jotakin tällaista kätkeytyy Karju dinosaurusten kanssa! -äänikirjan kansien väliin. Sen viisi aukeamaa esittelevät kymmenen menneen maailman otusta, enemmän ja vähemmän pelottavaa sellaista, jättiläisiä kaikki tyynni. Mukana ovat tietysti ne kaikista tunnetuimmat kaverit, tyrannosaurus rex, kolmisarvinen, lentolisko sekä pitkäkaula, mutta tavataan myös hieman vähemmän esillä olleita yksilöitä. Jokaisesta liskosta kerrotaan muutama erikoinen fakta ja nimetkin ovat tietysti ne ihan oikeat tieteelliset sellaiset, ei puhuta edellä kirjoittamaani tapaan maallikkotermein.
Vaikka tämän opuksen äänet eivät mielestäni niitä laadukkaimpia olekaan, löytää se varmasti lukijansa pienistä dinosaurusten ystävistä. Ja niitähän riittää, dinot tuntuvat kolahtavan yllättävän moneen pieneen ihmiseen. Ja mikäli äänet rupeavat nyppimään, on aina mahdollista, että paristot ”pääsevät loppumaan”. Tämän kirjan parissa uskoisin viihtyvän, vaikka se hetken aikaa äänetön olisikin, ovat sen kuvat sen verran hienoja nekin.
Pam! Jyskis! Räiskis! Piip, piip, piip, piip!
Nämä taas ovat ääniä, joita pääsemme kuulemaan astellessamme äänekkäälle työmaalle. Varmasti yhtä lailla edellä esitellyn dinosauruskirjan tavoin myös tälle äänten, kuvien ja faktojen kokonaisuudelle löytyy lukijansa. Kohderyhmäksi veikkaisin ensisijaisesti pieniä poikalapsia, mutta mikäs siinä, toki osa tytöistäkin varmasti näistä vempeleistä innostuu. Ja mitä nyt olen noiden työmaakoneista innostuneiden lasten vanhemmilta kuullut, tuntuu siltä, että kinkkisiin kysymyksiin vastatakseen voisi itsellekin olla hyötyä tämän kirjan läpikäymisestä ihan ajatuksella, noin tulevaisuutta ajatellen.
No, äänet ovat samaa luokkaa dinosauruskirjan kanssa, eli parempiakin on markkinoilla liikkunut, mutta toisaalta, tältähän siellä rakennustyömaalla kuulostaa, äänekkäältä. Eihän niitä kuulosuojaimia varmaan huvin vuoksi käytetä.